/dev/nikc/blog

Ympyrätalon Alkon yhteydessä on kolme hyvin aktiivisessa käytössä olevaa pullonpalautusautomaattia. Keskeinen sijainti takaa yleisömenestyksen, eikä ole mitenkään epätavallista että jokin koneista on poissa käytöstä. Tänään oli kuitenkin jonkinlainen huipennus, kun kaikki kolme konetta huusivat kuorossa virhetilannetta.

Palautuskoneet kuuluvat samassa rakennuksessa olevan S-marketin vastuun piiriin. Koneiden kiljunta ei kuitenkaan kuulu kaupalle asti, eli ellei kukaan käy asiasta sanomassa saavat koneet huutaa vaikka maailman tappiin saakka, tai vähintään siihen asti että joku S-markettilainen kaipaa tupakkataukoa.

Tilanne olisi käynyt paremmin kuin hyvin esimerkiksi Seth Godinin puheenvuoroon This is Broken.

Voisi helposti kuvitella että kun palautuskoneisiin kuitenkin palautetaan myös Alkon pulloja, olisi mahdollista luoda edes sen verran yhteispeliä että vikatilanteista ilmoitettaisiin S-marketin henkilökunnalle. Jokainen kassapiste kun kuitenkin on varustettu puhelimella.

Toisaalta täytyy ihailla Alkon henkilökunnan kärsivällisyyttä. Itse en voisi tehdä työtäni helvetillisen piippauksen tahdittamana.

Muut MOPV-sarjan kirjoitukset

Kuin ironisena jatkona edelliseen kirjoitukseeni Ethän jätä kertomatta sähköpostiosoitetta, Ikean palautelomakkeen yhteyteen oli ilmestynyt seuraavanlainen ilmoitus:

bq.. Toimintahäiriö palautelomakkeessa 11.–17.8.

Oletko lähettänyt palautetta 11.–17.8. välisenä aikana? Valitettavasti palautejärjestelmän toimintahäiriön takia palautelomakkeella lähetetyt viestit eivät tulleet perille, joten jos et ole saanut vielä vastausta, lähetäthän viestisi uudelleen. Pahoittelemme aiheutunutta vaivaa.

Kyllä vain, olinhan minä lähettänyt. Varmasti moni muukin. Kuinkahan moni palautetta lähettäneistä eivät koskaan näe ilmoitusta, vaan pelkästään kiroaa paskaa palvelua kun palautteensa jätetään täysin huomiotta? (Kyllä, minäkin, ennen kuin näin ilmoituksen. Nyt voin kirota vain sitä ettei sähköpostiosoitetta ole tarjolla.)

Ehkä jatkossa olisi suotavaa old schoolisti turvautua puhelimeen, kun on asiaa. Kiitos teknologia, kun helpotat asiointiani.

Muut MOPV-sarjan kirjoitukset

Noin vuosi sitten ostin munakellon. Hieno munakello muuten onkin, oikea muotovalio! Harjattua terästä, kananmunasta kurvinsa saanut, Electroluxilta brändinsä. Sääli vain että se ei oikein toimi.

Alkuperäinen syy hankintaan oli neljän minuutin ajoitus. T.s. kahvinvalmistuksesta yhden muuttujan poistaminen, tai ainakin sen muuttaminen niin lähelle vakiota kuin nyt analogisella ajastimella saattaa.

Myöhemmin sitten, muitakin käyttötarkotuksia ajastimelle keksittyäni, kävi ilmi että yli 35 minuutin jaksoille oli syytä delogoida ajanotto muille välineille. Munakello kun pysähtyi jostain syystä juurikin 35 minuutin kohdalla. Joka kerta. (Mutta mitäs minä siitä, neljää minuuttia minä pääsiassa mittaankin.) Pienellä kannustavalla näpäytyksellä kyllä jatkaa kiltisti loppuun saakka.

Viime aikoina on kuitenkin vaikuttanut siltä että mustasukkaisuus syntymäpäivälahjaksi saamaani digitaalista ajastinta kohtaan on iskenyt pahemman kerran ja kaikki yli sen neljän minuutin tuntuu olevan mahdoton tehtävä, ellei aikaa mittaava halua seisoa vieressä sitä kannustavaa näpäytystä jakamassa. (Mutta mitäs minä siitä, neljää minuuttia minä pääsiassa mittaankin.)

Virheitähän sattuu kun bulkkimäärin tavaraa tehdään, ymmärtäähän sen. Ystävällismielistä palautetta ajattelin lähettää herra Electoluxille perjantain ehtoona, jos vaikka joku kuuntelisi. Mutta, kas, herra Electrolux ei tarjoakaan palautteen lähetysmahdollisuutta, vaan pelkästään kysymysten. Vaan enhän minä siitä hämääntynyt, minähän vain muotoilun asiani uusiksi kysymällä asiakaspalautteelle oikeata osoitetta[1]. Mutta, eihän se samperin vempele huolinut sitäkään. Väitti sähköpostiosoitettani vialliseksi, tai vähintään vanhentuneeksi.

Minä toki ymmärrän tämän maailman (etenkin tässä maassa) viehtymyksen lomakkeisiin. Minä vain en niistä välitä. Minä en saa niistä itselleni kopiota, t.s. en mitään jälkeä (tai todistetta) siitä että olen palautteen koskaan lähettänyt. Sitäkin enemmän pistää vihaksi lomakkeet jotka ei edes toimi. Tämä yksilö kun ei sallinut minun edes lähettää itseään.

En siis tänään saanut munakello-ongelmaani ratkaistua. Onneksi maailma siitäkin huolimatta jatkaa pyörimistään, ja neljä minuuttiahan mittaa edelleen ihan hienosti. Enkä minä jaksa tämän enempää valittaa.

Sitäpaitsi, ainahan voin suuttua uudestaan maanantaina.

Muut MOPV-sarjan kirjoitukset

Eilen Helmetiä käyttäessäni sain varauksen tekemisen jälkeen seuraavanlaisen ilmoituksen.

Älä käytä selainohjelman Paluu (Back) -painiketta, kun poistut tältä sivulta. Muutoin samasta aineistosta saattaa syntyä useita varauksia.

Käytä sivulla olevia painikkeita Teoksen tiedot, Takaisin omiin tietoihin tai Aloita alusta.

Muista kirjautua ulos omista tiedoistasi.

Tiedä sitten mistä kiikastaa, mutta mielestäni tämä kertoo jossain välissä pieleen menneestä joko suunnittelusta tai toteutuksesta. Sen jälkeen on vielä menty metsään kun puutteita on paikattu.

1. Teksti on punaisella. Ensi ajatus oli että jokin meni varauksessa vikaan.
2. Leipätekstissä kerrotaan minne voi jatkaa, mutta tarjolla ei kuitenkaan ole linkkejä vaan linkit pitää löytää muualta sivun navigaatiosta, joka bonuksena on kivasti hajallaan.

Tekisi mieli sanoa “ei näin”, mutta tyydyn huokaisemaan “miksi, oi miksi näin”.

Muut MOPV-sarjan kirjoitukset

Blogilista on uudistumisensa jälkeen elänyt varsin hiljaista elämää. Kehitysblogiin on tullut muutama kirjoitus ongelmista tai pienistä uudistuksista tai huoltotöistä. Sama kohtalo Jaiku-kanavalla. Mitään ei juuri tunnu tapahtuvan. Tätäkö tarkoitti julistus joulukuussa 2007:

Blogilistalle uusi koti merkitsee ennen kaikkea loistavia uutisia palvelun kehityksen kannalta. Pääsemme nyt kehittämään palvelua innokkaan ja kunnianhimoisen tiimin kanssa enemmän blogien lukijoiden ja bloggaajien tarpeita vastaavaksi.

Kasvua on kuitenkin tapahtunut, nimittäin suosikkisivun koko on sentään paisunut suorastaan megalomaaniseksi. Sivu, jolla on sisältönä linkkilista ja muutama mainos, on kokoa peräti 2 Mt.

Minulle joka tykkään lukea blogeja raitiovaunussa – tai muuten sopivasti joutavana – mobiilisti se on aivan liikaa. Myönnettäköön että on myös käyttämästäni selaimesta kiinni (Nokia Web browser) ettei sivua optimoida vaan renderöidään kuten oikeassa selaimessa, mutta enivei.

Kevyt ja pinnallinen analyysi Firebugia käyttämällä kertoo seuraavaa:

• HTML, 90 Kt
• CSS, 14 Kt
• Javascript-lähdetiedostoja 9 kpl, 249 Kt
• kuvia 20 kpl, 901 Kt

Javascript-lähdetiedostoja ei ole millään tavalla optimoitu ja niitä on liikaa (5 blogilistalta, 4 mainostajilta/statistiikalle). Jäävät tosin selaimen välimuistiin mutta (ainakin Nokian) mobiiliselaimen välimuistitus on surkuhupaisaa.

Kuvien kohdalla pahin ylilyönti on vasemmalla navigaation alapuolella olevan boksin piilossa olevalla välilehdellä (heh, heh) olevat kolme kuvaa. Kuvat ovat sivulla 60 pikseliä leveät, mutta itse kuvatiedostot ovat kuitenkin paljon suuremmat. (Nyt näkyvät syövät peräti 871 Kt.) Kaistaa kuluu siinä missä mobiilisurffaajan hermotkin. Lisäksi vielä se, ettei kuvia tarvitsisi ladata ennen kuin välilehti jolla ne ovat avataan(WikiPedia: Lazy Loading). Puhumattakaan siitä että mobiilisti surffatessani annan mainoksille vielä vähemmän huomiota kuin muuten.

Saattaa toki olla niinkin että olen Blogilistan viimeisiä käyttäjiä RSS-feedien keväisen räjähdysmäisen suosion kasvun myötä ja nillitän turhasta, mutta nillitän nyt kuitenkin.

Koska voin.

Muut MOPV-sarjan kirjoitukset

Salon ja Turun välisellä rataosuudella putosi yöllä sepelivaunu kiskoilta ratatyömaalla. Radan korjaustöitä ei sen vuoksi ole saatu päätökseen ajoissa. Aamupäivällä toinenkin työkone putosi kiskoilta. (HS.fi)

Kännissäkö noita töitä tehdään, kun vaunut solkenaan kiskoilta putoilevat? Ja miksi niitä töitä piti tehdä juuri viime yönä, kun minä olen tänään matkalla Turkuun? Nyt minä, täysin viaton sivustakärsijä, joudun kulkemaan sen matkan bussilla. BUSSILLA!

Saatanan saatana.

Muut MOPV-sarjan kirjoitukset

Itsepalveluautomaatit ovat kivoja. Ne vähentävät usein jonottamisen tarvetta ja nopeuttavat näin asiointia. Niille ei sen lisäksi tarvitse puhua, mikä sopii kaltaiselleni asosiaaliselle oikein hyvin.

Junamaattikin on oikein kätevä, kun sen sumeaan logiikkaan vain pääsee sisälle. Saa junallipun jolla pääsee perille, vaikka erikoispaikalla istuen jos niin halajaa.

Mutta annas olla kun ostatkin 2 lippua, sinulle ja kaverillesi (tai kyläileville siskonlapsille) ja elät siinä vahvassa uskossa että näinkin erikoinen tilanne kuin 2 samassa seurassa matkustavaa olisi osattu ottaa kooditehtaalla huomioon, niin oletkin kokeva yllätyksen.

Kaksi lippua. Vierekkäinkö? No ei. Lähekkäinkö? No ei, vaan kumpainenkin junan ääripäässä, mahdollisimman kaukana toisistaan.

Riidoissa oleville aviopareilleko nämä on optimoitu?

Muut MOPV-sarjan kirjoitukset

Tee kerrankin jotain mielenterveyshuollon eteen ja luovu siitä IE6-selaimestasi, johan se kuuluisa Pihtiputaan mummokin luopui Mosaicista.

Hyviä vaihtoehtoja on monta, hae omasi heti.

Muut MOPV-sarjan kirjoitukset

Hyvään ateriaan kuuluu oleellisesti paitsi seura, sopiva juoma ja miellyttävä ympäristö myös hampaiden väleihin jääneen take away-annoksen pois tikuttaminen.

Moni ravintola tiedostaakin tämän ja tarjoaa asiakkailleen tähän työkalut, jotka tosin ovat lähes poikkeuksetta vialliset. Vähän sama kuin tarjoaisi ruuvin vääntämiseen vasaraa: kyllähän sillä voi saada jotain aikaiseksi, ja todennäköisesti saakin, mutta suoritus on vaivalloinen ja lopputulos nyt on vähän mitä on.

En muista koska olisin nähnyt ravintolassa tarjolla muita kuin niitä pyöreitä tikkuja, jotka siis eivät ole hammastikkuja, vaan cocktailtikkuja, joilla voi oikein hyvin harppunoida dippikulhosta sinne tipahtanutta lihapullaa, mutta ei juurikaan siistiä hampaanvälejään. Yhtä hyvin tarjolla voisi olla lyijy(väri)kynä, joka toimii täsmälleen yhtä hyvin kuin e.m. niin kauan kuin on terävä kärjestään mutta tarjoaisi bonuksena kivan värin.

Nimittäin sen kuvittelisi olevan joka iikalle jokseenkin selvää, että hammastikku on se kiilamainen, takapäätään kohti laajeneva, puusta valmistettu kertakäyttöinen¹ väline. Jollei ole, niin sopii palata siihen lapsille tuttuun peliin jossa erimuotoisia esineitä sovitellaan erimuotoisiin reikiin harjoittelemaan sitä pyöreätä palikkaa siihen kolmionmalliseen reikään.

Muut MOPV-sarjan kirjoitukset

Joskus tuntuu että geenipoolia olisi syytä vähän “kloorata”, vaikka myöhäistähän se tässä vaiheessa on. Vittu mitä touhua.

Muut MOPV (Maailmassa on pieni virhe)-sarjan kirjoitukset

Se on taas se aika vuodesta kun olohuoneet täyttyvät kisastudioista, baarit televisioille huutelijoista ja parvekkeen aluset televisiolaitteista. Tällä kertaa sentään homman liittyi sen verran tuuria ettei lähetykset häiritse prime time -lähetysaikaa, kiitos suuren aikaeron.

Tuuria siksi, koska urheilua ei katso televisiosta Erkkikään. (Ainoastaan Erkin kaverit, jotka muutenkin ovat kovin kummallisia.)

Asian laita voisi olla toisenlainen mikäli urheilu ei olisi niin tappavan tylsää kuin mitä se nykypäivänä on. Omat pojat eivät pärjää ja uusia maailmanennätyksiä syntyy harvoin. Puhumattakaan siitä että lajit jossa kilpaillaan ovat suoraan sanoen antiikkisia. Suurin jännitysmomentti syntyy kun veikkaillaan kuinka monta tällä kertaa jää kiikkiin doping-aineiden käytöstä tai kuka keksii värikkäimmät selitykset antisuoritukselleen.

Näille epäkohdille on kuitenkin olemassa ratkaisuja. Ne ovat niin ilmeisiä etten oikein ymmärrä miten status quo voi olla sellainen kuin se nyt on.

Toimenpide 1: Sallitaan doping.

Dopingia käyttää jo jokainen, toiset nyt vain ovat niin tumpeloita että jäävät siitä kiinni. Olkoonkin että tämän myötä se todellinen kilpailu käytäisiinkin lääketieteen alalla, mutta se on sivuseikka. Kun keihäänheittojen pituuksia mitataan kilometreissä ja pituushypyt kymmenissä metreissä minäkin alan seuraamaan urheilua.

Toimenpide 2: Uudistetaan lajeja.

Ihan oikeasti hei. Jaksaako joku vielä oikeasti innostua nykylajeista? Miten olisi vaikka 300 metrin vapaauinti piraija-altaassa? Maratonjuoksu tulisilla hiilillä?

Ikävä kyllä tätä tuskin koskaan tulee tapahtumaan, koska urheilun täytyy pysyä “puhtaana” ja “olympialaisia kunnioittavana”. Tai jotain. Paskaa se joka tapauksessa on.

Muut MOPV-sarjan kirjoitukset

Kuka oli se joka keksi että radiolähetyksessä pitää jatkuvasti toistaa oman asemansa lähetyksen megahertsitaajuutta? Eihän sitä tietoa kuule mikäli asemaa ei jo kuuntele.

Vaan olisihan se tietysti typerää huutaa eetteriin kilpailevan aseman taajuuksia.

Onko se sittenkin vain sitä ohjelmantäytettä niihin hetkiin kun ei ole parempaakaan sanottavaa? Kertoisivat siinä tapauksessa vaikka vitsejä.

Luet nyt /dev/nikc/blog -blogia joka löytyy osoitteesta hoo-tee-tee-pee kaksoispiste kauttaviiva kauttaviiva blog piste än-ii-koo-see piste org.

Muut MOPV-sarjan kirjoitukset.

Astiankuivauskaappini on varustettu kuvassa näkyvän kaltaisilla saranoilla. Se tarkoittaa käytännössä, että kaapin saranapuolelle ei voi latoa lautasia reunaan asti, sikäli mikäli haluaa niiden pysyvän ehjinä tai että kaapinoven voi sulkea kokonaan.

Toisaalta mitään ongelmaahan ei ole. Voinhan täyttää kaappini astiatelineen vasemmasta reunasta aloittaen. Ja niin minä teenkin. Oman luontoni vastaisesti. Yksi pieniä “neuroosejani” on astiakaapin täyttäminen tietyllä tavalla. (Josta tosin olen joutunut hampaita kiristellen joustamaan myös kaapin pienuuden takia.)

Mutta minun pakkoluontoiset tapani eivät kuitenkaan ole tämän kirjoituksen aihe. Lähinnä minua ottaa päähän se, miksi alun alkaen on valmistettu, tai edes suunniteltu, sarana joka vie kaapista tehokasta tilaa?

Kantavana ajatuksena on oletettavasti ollut saranassa oleva mekanismi joka pitää kaapinoven suljettuna ilman vastakappaleita oven saranattomalla puolella. Fair enough. Ihan fiksu ajatus. Tiedän kuitenkin olevan olemassa saman aikaansaavia saranoita jotka samalla eivät syö tilaa kaapista lainkaan. Erona se, että ne ovat oveen upotettavia, eli vähän vaivalloisempia asennettavia. Olen myös aivan varma että pinta-asennettavan voisi toteuttaa ilman kuvan esimerkin kaltaisia mammuttimaisia rakennelmia.

Paskaa, sanon minä.

Aiemmin MOPV-sarjassa:

1. WC-paperirullan virheellinen asennus

Mikä motivoi ihmistä joka asettaa WC-paperirullan niin että jakelu tapahtuu seinän puolelta?

Näin polkaistiin liikkeelle uusi sarja MOPV, tai Maailmassa on pieni virhe (joka ärsyttää suuresti), täydentämään teemattomuuden teemaa blogissani.

Nelisen viikkoa sitten nurisin Blogilistan pysähtyneestä kehityksestä ja erityisesti suosikkisivun huonosta mobiilikäyttöön soveltumisesta. Kolme viikkoa siitä, kehitystiimi julkisti uuden beta-version julkiseen testaukseen. Muutama päivä sen jälkeen, Tuomas kävi kommentoimassa uudesta mobiiliversiosta.

Ihailtavan nopeaa toimintaa.

Ensivaikutelma mobiiliversiosta oli kuitenkin hieman negatiivinen. Päivittyneistä blogeista näkyi otsikon lisäksi pieni ote sisällöstä, mikä venytti mobiilisivua erittäin pitkäksi, mikä haittaa silmäiltävyyttä.

Lyhyen käytön jälkeen fiilis kuitenkin muuttui. Sivu latautuu pituudestaan huolimatta erittäin nopeasti, koska sisältö on logo pois lukien pelkkää tekstiä. Blogilistan mobiiliversio toimii myös lukijana, eli blogia klikatessa ei selainta ohjata itse blogiin vaan sisältö näytetään omassa blogilistan käyttöliittymässä. Tämän totesin erittäin toimivaksi, koska itse blogit ovat harvoin mobiilioptimoituja. (Niin, ei tämäkään ole. Shame on me.)

Tuntuma on siis hyvinkin positiivinen, kiitoksia vain Blogilistan kehitystiimille reagoinnista kentän huutoihin.