/dev/nikc/blog

Kuva on otettu eilen ylitettäessä Vanhankaupungin selkää välillä Arabianranta-Kivinokka.

Blogilista on uudistumisensa jälkeen elänyt varsin hiljaista elämää. Kehitysblogiin on tullut muutama kirjoitus ongelmista tai pienistä uudistuksista tai huoltotöistä. Sama kohtalo Jaiku-kanavalla. Mitään ei juuri tunnu tapahtuvan. Tätäkö tarkoitti julistus joulukuussa 2007:

Blogilistalle uusi koti merkitsee ennen kaikkea loistavia uutisia palvelun kehityksen kannalta. Pääsemme nyt kehittämään palvelua innokkaan ja kunnianhimoisen tiimin kanssa enemmän blogien lukijoiden ja bloggaajien tarpeita vastaavaksi.

Kasvua on kuitenkin tapahtunut, nimittäin suosikkisivun koko on sentään paisunut suorastaan megalomaaniseksi. Sivu, jolla on sisältönä linkkilista ja muutama mainos, on kokoa peräti 2 Mt.

Minulle joka tykkään lukea blogeja raitiovaunussa – tai muuten sopivasti joutavana – mobiilisti se on aivan liikaa. Myönnettäköön että on myös käyttämästäni selaimesta kiinni (Nokia Web browser) ettei sivua optimoida vaan renderöidään kuten oikeassa selaimessa, mutta enivei.

Kevyt ja pinnallinen analyysi Firebugia käyttämällä kertoo seuraavaa:

• HTML, 90 Kt
• CSS, 14 Kt
• Javascript-lähdetiedostoja 9 kpl, 249 Kt
• kuvia 20 kpl, 901 Kt

Javascript-lähdetiedostoja ei ole millään tavalla optimoitu ja niitä on liikaa (5 blogilistalta, 4 mainostajilta/statistiikalle). Jäävät tosin selaimen välimuistiin mutta (ainakin Nokian) mobiiliselaimen välimuistitus on surkuhupaisaa.

Kuvien kohdalla pahin ylilyönti on vasemmalla navigaation alapuolella olevan boksin piilossa olevalla välilehdellä (heh, heh) olevat kolme kuvaa. Kuvat ovat sivulla 60 pikseliä leveät, mutta itse kuvatiedostot ovat kuitenkin paljon suuremmat. (Nyt näkyvät syövät peräti 871 Kt.) Kaistaa kuluu siinä missä mobiilisurffaajan hermotkin. Lisäksi vielä se, ettei kuvia tarvitsisi ladata ennen kuin välilehti jolla ne ovat avataan(WikiPedia: Lazy Loading). Puhumattakaan siitä että mobiilisti surffatessani annan mainoksille vielä vähemmän huomiota kuin muuten.

Saattaa toki olla niinkin että olen Blogilistan viimeisiä käyttäjiä RSS-feedien keväisen räjähdysmäisen suosion kasvun myötä ja nillitän turhasta, mutta nillitän nyt kuitenkin.

Koska voin.

Muut MOPV-sarjan kirjoitukset

Vuosi vaihtui, ja 1.1.2008 alkanut valokuvausprojekti tuli päätökseensä. Oikeasti projekti kuitenkin taisi päättyä osaltani jo marraskuun puolella, kun pimeys söi ne viimeisetkin inspiraation ja jaksamisen rippeet. Aika monta kuvaa sain kuitenkin aikaiseksi ihan julkaistuksi asti. (Joista monet olisin tosin ilman jokapäiväisen julkaisemisen tarvetta jättänyt julkaisematta. toim. huom.)

Skannaamatta on tällä hetkellä vielä yksi filmi ja kehittämättä viisi tai kuusi rullaa. Sillä täyttyy osa loppuvuoteen jääneestä aukosta, mutta valitettavasti ei kokonaan. Kuvaamatta on ainakin parin viikon pätkä. Seuraavan pimiöreissun jälkeen loput kuvat ilmestyvät aikanaan valokuvablogiini, joka saa sen jälkeen ottaa itselleen uuden roolin muuttuessaan projektiblogista satunnaisten räpsyjen julkaisualustaksi.

Samaan aikaan aloittaneista loppuun pääsivät ainakin Virus (joka oli myös rupeamaan alunperin yllyttänyt taho), Peet, Maru ja Quid. Onnittelut heille!

Jotain kuitenkin sain

Keskeneräisyydestään huolimatta en pidä projektille uhrattua aikaa missään nimessä hukkaan heitettynä. Katselin kuitenkin maailmaa etsimen läpi arviolta sadan filmirullan verran. Leijonanosa kului pääkaupunkia dokumentoidessa, loput eri puolilla Suomea ja Eurooppaa.

Filmejä kehitellessä ja kuvia vedostaessa sain arvokasta rutiinia pimiötyöskentelyyn ja sen myötä nostettua työn hedelmien laatua roimasti. Kuvien ideointiin ja toteutukseen sain myös jonkin verran avuja. Liian monta ideaa jäi kuitenkin toteuttamatta (m.m. laiskuudesta), joka varmasti oli myös yksi syy puutumiseen ja lopulliseen hyytymiseen.

Yksi tavoite jäi kuitenkin harmillisesti saavuttamatta. Edelleen olen kovin arka kaivamaan kameran esiin tietyissä tilanteissa, josta oli haaveissa päästä eroon. Ehkä olisi pitänyt kuvata enemmän pokkarilla. Voitto valokuvakerhon kuukausikilpailussa irtosi kuvalla joka oli kuvattu hetkenä jolloin empimisestäni huolimatta kaivoin kameran esiin, joten merkit osoittavat että itsevarmuutta (tai röyhkeyttä) pitäisi saada lisää.

Pääasiassa koin kuitenkin nousujohteista kehitystä vuoden mittaan. Hauskaa oli, mutta vastapainoksi myös ristin raahaamista. Uudestaan en taida enää lähteä – ainakaan aivan yhtä kunnianhimoisella otteella.

Eilinen päivä kului kuusenhakumatkalla mökin metsiin ja viimeisten lahjojen metsästyksen parissa. Nyt kun se viimeinenkin velvollisuus on hoidettu, tuttuun tapaan viime tingassa, voi keskittyä siihen oleellisimpaan: totaaliseen nollaukseen ja tyhjäntoimittamiseen.

Kinkunsyönnissä otettiin jo eilen varaslähtö, keskiyön tällä puolen. Ruisleivällä sinapin kera aina yhtä maistuvaa.

Epäkoherentti teksti kertoo kaiketi siitä että pääkoppa on jo off-asennossaan, kuten pitääkin.

Mukavaa lomaa kaikille.

AC DC:n keikan liput tulivat myyntiin tänä aamuna klo 9 ja tunti siitä ne olivat loppu… eikun siis siirretty Huuto.net:iin.

Minä olen postipalveluiden suurkuluttaja. Olen, koska valokuvausharrastukseeni liittyen haalin itselleni mitä kummallisinta romua maailman eri kolkista. Pääsääntöisesti minulla ei ole ollut mitään ongelmia lähetysten kanssa, mutta viimeisimmät kokemukseni Matkahuollon pakettipalveluista alittavat kyllä jokaisen kuviteltavissa olevan riman.

Ostin lokakuun lopussa Hollannista kulmaetsimen ja Carl Zeissin objektiivin. Päivää tai pari myöhemmin sain myyjältä ilmoituksen paketin postittamisesta TNT:llä. Kolme viikkoa tästä eteenpäin rupesin ihmettelemään saapumatonta lähetystä ja pyysin myyjältä seurantanumeroa, jonka saatuani sain Matkahuollon puhelinpalvelusta selvitettyä paketin sijainniksi Annankadun Valintatalon. Puuttuvaa saapumisilmoitusta tivatessani minulle selvisi että se oli lähetetty minulle täysin outoon puhelinnumeroon.

No, metrin leveä virne naamallani riensin hakemaan pakettia, vain saadakseni eioota ja kehotuksen tiedustelemaan Kampin Matkahuollosta. Sieltä minut olisi haluttu lähettää edelleen takaisin Annankadulle. Kun otin uudemman kerran yhteyttä Matkahuollon puhelinpalveluun selvisi loppujen lopuksi että paketti olikin jo lähtenyt takaisin lähettäjälle.

Pistin siis asiasta postia myyjälle ja pyysin lisäämään myös puhelinnumeroni osoitetietoihin, kun lähettää pakettia toiselle matkalleen.

Kului taas muutama päivä ja sain Joulukuun toisena päivänä myyjältä sähköpostitse ilmoituksen paketin lähettämisestä Suomeen. Kun pakettia ei taaskaan puolentoista viikon jälkeen kuulunut, pyysin seurantakoodin, jolla paketti löytyi samaisesta Annankadun Valintatalosta. Ilman että olin saanut minkäänlaista saapumisilmoitusta, en tekstiviestitse, puhelimitse tai postitse. Ja tällä kertaa ei Matkahuolto ei olisi voinut vedota väärään ilmoitettuun puhelinnumeroon (kuten ensimmäisellä kierroksella), numeroni kun oli kissankokoisin kirjaimin paketin osoitelapussa.

Ilmeisesti tästä ei kuitenkaan pidä yllättyä. Tuttavani joka käyttää Matkahuoltoa kuljetuksiinsa säännöllisesti, pyytää aina lähettäjältä myös seurantakoodin – juurikin siitä syystä että Matkahuolto on ilmeisen nihkeä ilmoittamaan lähetysten saapumisesta.

Kun kuittasin myyjälle paketin vihdoin saapuneeksi, myyjä kertoi minulle että postipalveluiden huonontuminen tuntuisi olevan yleiseurooppalainen ilmiö: yksi kymmenestä lähettämästään paketista palaa hänelle takaisin. Veikkasi syyksi halpoja, huonolaatuisia alihankintapalveluita. Tiedä häntä, mutta Matkahuolto-Tradeka kuvio ei ainakaan minua vakuuta. En tosin tiedä kumman velvollisuutena ilmoitukset ovat.

Ennen tätä tapausta minulla ei kuitenkaan ole ollut kuin yksi vastaava kokemus. Silloin syypää oli joko Posti tai Tulli. En tiedä kumpi, koska kumpikaan ei suostunut tunnustamaan syyllisyyttään vaan syytti toista osapuolta. Kumpainenkin ovat kuitenkin vielä pienessä mustassa kirjassani hyvien listalla. Matkahuollosta en enää olisi niin varma.

Reilu vuosi sitten kirjoitin koneellisesta kääntämisestä. Paljon on tapahtunut vuoden aikana. Lähinnä tarkoitan tällä paljolla sitä, että mm. Google Language Tools tarjoaa nyt myös käännöstä suomesta ja suomeksi. Onhan se toki vielä vasta kokeiluasteella, mutta en voi kun ihmetellä muutamaa asiaa kuitenkin.

Viittauslinkeistä huomasin nimittäin että joku oli etsinyt apua siltaukseen ja löytänyt taannoisen avunhuutoni aiheesta, mielenkiinnosta vilkaisin tietysti itsekin miltä käännös oikein näyttää.

Odotetusti, käännös oli aika pitkälti lukukelvotonta, ainakin sisällön viestin osalta. Jotkut lauseet saivat peräti täysin päinvastaisen merkityksen käännöksen jälkeen (saa nauraa ? must not laugh).

Oudointa oli kuitenkin ehkä se, että Welho oli kääntynyt Nokiaksi (kolmas tekstikappale), ja kommenteissa myös nimimerkit tulkattu (Tomi ? Tom).

GLT (Google Language Tools) tarjoaa mahdollisuuden ehdottaa parempaa käännöstä, mutta melko toivottomalta touhu vaikuttaa. Ehkä suomenkieltä ei vain ole tarkoitettu koneiden tulkittavaksi tai tuotettavaksi.

Sanotaan että kuva kertoo enemmän. Joten annan sen kertoa, kun itse en ihan vielä kykene.

Mutta kiitos.

Puolitoista tuntia ja bileet rävähtää käyntiin. Täydessä vauhdissa ollaan, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, noin tunnissa H-hetkestä.

Jos joulukuuhusi mahtuu vain yhdet pikkujoulut, nämä ovat ne. Jos mahtuu useammat, ei näitä pidä siitä huolimattakaan missata.

Kuten Jussi, minäkin käytän kirjoittamiseen kynää melko harvoin. Tai käytänhän minä kynää usein, mutta kyseessä on lähinnä hyvin lyhyitä kokousmuistiinpanoja, tai sitten muuta tuhertelua. Vapaa-ajalla kynää käytetään pääasiassa kauppalistoihin ja Moleskinen sivuille tuherteluun.