/dev/nikc/blog

Toissa viikonlopun lauantaina järjestettiin jälleen jokavuotinen SVHY (Suomen Valokuvahistoriallinen Yhdistys):n Klassiset Kamerat -tapahtuma. Oikeastaan toinen jokavuotisista, mutta Mäntsälässä järjestettävä on enemmänkin rompetori. Kuitenkin, kävin paikalla kääntymässä ja olisihan se synti ja häpeä poistua moisesta tilaisuudesta tyhjin käsin.

Tällä kertaa mukaan lähti kauan etsimäni 6x9cm formaatin kamera, tarkemmin Zeiss Ikon Nettar 516/2. Tarkkaa valmistusvuotta en ole ole onnistunut selvittämään, mutta jonnekin 1940-luvun puoliväliin se asettuu. Ajattelin antaa kameralle nimeksi Anne, kun vastaan tuli niin sopiva kuvakin, mutta emmin vielä.

Kamera on mallia taittuva paljekamera, eli mahtuu taskuun, kunhan taskulla on riittävästi kokoa. Suljin toimii ikäisekseen hämmästyttävän tarkasti (kunhan ei eksy 1/50 sek pidempiin aikoihin), puhdistuksen jälkeen toivon mukaan vielä paremmin, mutta sehän onkin Compur.

Pinnoittamaton optiikka on harmillisen herkkä suoralle auringonvalolle, mutta se ei tässä maassa ole suuri ongelma. Jälki on kuitenkin vähintäänkin kohtalaista. Negatiivit kestävät jopa suurentamista – vaikka alunperin sitä ei kai siihen ole suunniteltukaan, onhan Nettar se halvempi versio, Ikonta on sitten toinen tarina (jonka toivottavasti vielä joskus pääsen teille kertomaan).

Pni ei haastanut minua, mutta tyrkkynä osallistun silti. Eli:

1. Mene kuvakansiosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.
2. Valitse sieltä neljäs kuva.
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.
4. Haasta neljä ihmistä.

Minulla lojuu kuvia ympäri kovalevyä (sekä sisäistä että ulkoista sellaista) kuvia siellä sun täällä (ajalta jolloin kuvasin vain kännykän kameralla), niin vaikeinta tässä oli valita se neljäs kansio. Ratkaisin asian hylkäämällä nämä satunnaiset kansiot ja valitsin kuvan Lightroomin neljännestä kansiosta. (Tai no, tulkintakysymys [edukseni pankissa], ensimmäisen kansion neljännestä kansiosta oikeastaan, koska päätasolla ei ole neljää kansiota.)

Kuva on otettu Hakaniemen torilla 1.9.2007 klo 11:28:57 Canon 400D-kameralla. Aurinkoista näyttäisi olleen. Otin kuvan, koska kuvasin tuohon aikaan kaikkea. (Eipä sillä että se nykytilanteesta olellisesti poikkeaisi.) Kamera oli vielä uusi, vaikkakin ollut omistuksessani jo karvan yli 2kk, ja siihen piti saada tuntuma, bondata ikäänkuin.

Koska minua ei haastettu, enkä muutenkaan suosi kiertokirjeitä tai niiden sukulaisia, en minäkään haasta ketään, mutta luulen että Oopa ja Opilas voisivat omistaan löytää jotain näytettävää.

Lauantaina nähty The Flower Kingsien Suomen ensiesiintyminen oli oikein onnistunut keikka. Itse bändi oli minulle tuntematon vielä muutama kuukausi sitten, kun blogikolleega päätti sivistää minua ja tyrkkäsi käteeni kasan levyjä, joista yksi oli TFK (The Flower Kings):n tupla live-lätty. No, musiikki teki minuun heti niinkin suuren vaikutuksen että keikalle oli pakko mennä. Ja menen kyllä vastaisuudessakin.

Och tack för sällskapet till hela BSSN (Bloggen som saknar namn) gänget.

Kuva on otettu eilen ylitettäessä Vanhankaupungin selkää välillä Arabianranta-Kivinokka.

Sanotaan että kuva kertoo enemmän. Joten annan sen kertoa, kun itse en ihan vielä kykene.

Mutta kiitos.

Palaveri on luovaa aikaa, vaan puhekuplaa ei irronnut…

Hetken mielijohteesta matkalla pimiölle poikkesin jo toistamiseen¹ lyhyen ajan sisällä stadionin torniin. Taidan poiketa vastakin, kun näköalasta tuntui löytyvän uusia asioita erilaisen objektiiviarsenaalin kanssa, harmi vain ettei torni ole auki iltaisin. Polvetkin olivat jo sen verran rutinoituneet ettei niistä ollut ongelmaa.

Auto ja ratikka kolaroivat Etelärannassa

Perjantaina sain mahdollisuuden kuvata mallin kanssa. Mukavaa vaihtelua kissaan ja raitiovaunuihin. Ei siitä vain pääse mihinkään että ihminen on kuvauskohteista se mielenkiintoisin.

Studio- ja yleensä salamakuvauksessa olen kuitenkin täysin vihreä. Oikeassa studiossa en ole kuvannut kuin kerran ja senkin penkin alle. Tällä kertaa käytettävissäni ei ollut “oikeata studiota” vaan tein kuten MacGyver ja rakensin studionkaltaiset olosuhteet olohuoneeseen. Eli käytännössä pimensin huoneen niin hyvin kuin mahdollista ja asettelin salamavaloni kuten oppaista ja kokeneemmiltani olen oppinut.

Eihän se vieläkään mennyt “niin kuin pitää”, mutta kuitenkin huomattavan paljon paremmin kuin sillä ainokaisella studiovierailulla. Valaisussani on vielä roimasti parannettavaa, sekä etenkin suunnittelussa ja mallin ohjauksessa samaten.

Olen minä lopputulokseen kuitenkin tyytyväinen. Sain projektiini sen kuvan minkä tarvitsin ja lisäksi opin kaikenlaista uutta jonka perusteella ensi kerralla on taas mahdollista parantaa.

A filter on top of your lens is not only useful for photographic effects, but it also protects your lens from frontal impact damage.

Further more, it’s a good idea to always use a strap to avoid dropping your camera.