/dev/nikc/blog

Valokuvatorstai #91: kaksi

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni

Vietin viime viikonlopun Naantalissa. Keli oli kurja, pirun kylmää oli ja vettäkin tuli, mutta ruoka onneksi syntisen hyvää.

Matkalta kertyneistä kuvista koostin tuskallisen tumman kuvasarjan.

Jos minä jotain opin, niin ainakin sen että valotusmittaria pitäisi joskus ihan oikeasti käyttää. Ja kun käyttää, niin sitä pitäisi uskoa.

Yritykset saavat välillä osakseen ikävää julkisuutta huonosta kommunikaatiostaan, sinänsä ymmärrettävää kun tällä digitaalisen kommunikaation aikakaudella meidät on pilattu salamannopeilla kommunikaatiomahdollisuuksilla missä vain ja milloin vain. Kieltämättä itseänikin on kismittänyt ne kerrat kun olen ottanut tahoihin yhteyttä ja olen joutunut odottamaan vastausta pitkään tai kenties jäänyt kokonaan ilman.

Onneksi sentään kotimainen kommunikaation edelläkävijämme osoittaa todellista proaktiivisuutta tässä(kin) asiassa.

Nimittäin olen nyt kahdesti viikon sisällä saanut sähköpostia Nokia Care Europe:lta. Pahoittelivat kovasti etteivät ole vielä saaneet ongelmaani ratkottua. Enkä ole koskaan edes ottanut heihin yhteyttä!

Tällaista aloitteellisuutta tarvittaisiin tässä maailmassa lisää.

Pikaisen karkumatkan tehnyt Juha Valjakkala (nyk. Nikita Fouganthine), 42, joutuu tänään kuulusteluun pakomatkansa eri vaiheista.

Eikö looginen järjestys olisi Pikaisen karkumatkan tehnyt Nikita Fouganthine (ent. Juha Valjakkala) eikä toisinpäin?

Vaan mitäpä minä näistä…

Digitoday lähestyi minua tänään sähköpostilla koskien blogikyselyä johon taannoin osallistuin:

bq.. Äänestä Digitodayn blogikilpailun voittaja

Vastasit Digitodayn blogikilpailun 1-vaiheen kyselyyn. Tuomaristo on nyt valinnut ehdotusten joukosta finalistit neljään kilpailusarjaan. Tervetuloa äänestämään voittajaa!

Vastaa kyselyyn klikkaamalla linkkiä:

http://digiumenterprise.com/answer/?inv=XXXXXX&chk=XXXXXXXX

Jos linkki ei aukea klikkaamalla, kopioi se selaimen osoiteriville hiiren avulla.

Linkki aukesi kyllä klikkaamalla, mutta tarjosi vain eioota.

Mikäköhän tässä informaatioteknologiassa on näin vaikeata?

Edit. 20 minuuttia siihen meni että odottamani “Oho, lipsahti väärä linkki”-maili saapui.

Sori, ei videota.

Sieltä sun täältä sai tänä aamuna lukea bloggaajien aikeista poistaa bloginsa Blogilistalta. Syynä pykälä uudistuneen Blogilistan käyttöehdoissa. Enkä sinänsä ihmettele.

Sääli se kuitenkin on. Blogilista kun oli seurantatyökalun lisäksi se paikka mistä löysi itselleen uutta mielenkiintoista (kotimaista) luettavaa. Mikäli bloggaajat siirtyvät yksinomaan käyttämään henkilökohtaisia aggregaattoreitaan tämänkaltainen löytölaarin penkomisen mahdollisuus katoaa.

Täytynee toivoa, että kun kerran Facebook taipui käyttäjiensä protestin edessä, myös kotimainen konsernimme pystyisi samaan. (Edit: Tarkennuksia käyttöehtoihin on luvassa, Edit2: tämäkö on se tarkennus?

Tai että jokin muu toimija, esim. Blogispotti, pystyisi täyttämään Päivän pamauksen katoamisen (mikäli tämä nyt siihen asti menee) luoman tyhjiön.

Aiheeseen liittyviin kirjoituksiin ovat ansiokkaasti linkkejä keräilleet ainakin Marjut, Kari ja Jussi.

• Matkalla: Kenen oikeus?
• Kari Haakana: Käyttäjät ante portas!
• Kasa: Blogilistan uudistuksesta

Kun kerrankin aioin käyttää hyödyksi HS:n digilehti-tilaajan statustani, tarkistaakseni tärkeitä asioita, sainkin eteeni jotain ihan muuta kuin odotin:

Pitääkö tästä nyt päätellä että tuon näköislehden ainoa funktio on päästä näkemään mainokset kuten painotuotteessa?

Minä en nimittäin koe tuota punaista taustaväriä mitenkään lukemista helpottavana tai piristävänä tekijänä.

Edit @ 17:00: Jaaha, tilanne normalisoitui kun odotti hetken. Punainen väri katosi ja kuvat tulivat näkyviin. Olisiko tuosta punaisesta väristä pitänyt ymmärtää sovelluksen ongelmatilanne? Toki, ymmärsin ettei kaikki ole kuten pitäisi, mutta miksi ei näytetä (esim. tekstimuotoista) virheilmoitusta joka ei pilaa koko sivun luettavuutta?

Hyvä oli, lemusta huolimattakin.

9-vuotias söpöyden ammattilainen, sivutoiminen palindromi Tampereen Tesomalta.

Valokuvatorstai #87: kotimainen

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni

Laitoin alustan uusiksi, ihan tosta noin vaan. Alla hyrrää nyt uutuuden karhea WordPress 2.5.

Toistaiseksi vain yksi plugin on ilmoittanut ettei enää halua toimia, johtuen muutoksista tietokannassa. Tosin kirjoitusten automaattinen tallennus aiheuttaa myös tietokantavirheen. (Google Sitemaps -pluginin deaktivoiminen korjasi tilanteen, päivittämisen jälkeen sekin leikkii kiltisti.) Vähän jännittää, että tähänkö se nyt sitten meni.

Varmuuskopiointiskriptikin pitää muistaa päivittää. (Note to self.)

Lyhykäiset-kategorian postaukset ovat taas mukana päävirrassa ja saavat ollakin kunnes otan itseäni sen verran niskasta kiinni että ratkaisen ongelman jotenkin pysyvämmin.

Suorituskyvystä kiinnostuneille WordPress-käyttäjille suosittelen lukemistoksi Coding Horrorin artikkelia Behold WordPress, Destroyer of CPUs.

Edit 1:
Pluginien “automaattinen” päivitystoiminto aiheutti Vau!-efektin. Vähän kyllä kummastutti ettei kaikkia voinut päivittää kerralla yhdellä napin painalluksella. Toisaalta, jälkeen päin (kuten kuvasta näkyy) tuli huomattua ettei kaikkea ehkä kannatakaan päivittää. Onneksi otin varmuuskopiot.

Edit 2:
Vanhassa versiossa oli mukavaa että muokkauksen jälkeen palautui tallenna-napin painamisen jälkeen lähtöpaikkaan. Nyt palautuu aina adminiin.

Edit 3:
On tossa näköjään joku Go Back-linkki josta päätyy lähtöpaikkaan. Ennen se oli automaattista. Ennen oli kaikki paremmin.

Edit 4:
Jos muokkaukseen saappuu “single view:sta päätyy näköjään takaisin automaagisesti.

Edit 5:
Kommentoinnissa näkyy olevan jotain hämminkiä, tai ainakin kommenttien listauksessa.

Edit 6:
Jotain kenkkua siellä oli, nyt tuntuisi toimivan.

Nyt tarvii vielä kaivaa jostain härpäke jolla saan palautettua nuo viimeimpien kommenttien ja postausten listat.

Edit 7:
Oops. Jotain unohtui Dashboardin suunnittelussa:

Kyseessä on siis iframe jossa ei pääse selaamaan y.o. tilanteessa lomaketta alaspäin. Tabulaattorilla saattoi lomakkeen tietysti täyttää kokonaan, mutta enivei.

Mistä vilkuttamisen tapa tai perinne on lähtöisin?

Wikipedia ei tiedä. Googlekaan ei nopean otannan perusteella tiennyt kuin vauvojen vilkuttamisesta. (Mikä on sekin mielenkiintoinen ajatus: onko vilkuttaminen opittua vai geneettistä?) Youtube tiesi jotain, mutta se liittyi laajakulmalinsseillä kuvattuihin videoihin, roikkuviin paitoihin ja lökäpöksyihin.

Asiaa rupesin pähkäilemään kun ajatus iskeytyi päähäni katsellessani eilen Salon asemalla junan ikkunasta pariskuntaa joka esitteli melko laajaa vilkutusrepertuaariaan usean minuutin ajan.

Pariskunnan esittelemiä tekniikoita olivat:

1. pidetään kämmentä pystyssä ja heilutetaan sormia epätahdissa niin että liike muistuttaa meksikolaista aaltoa(Wikipedia: Mexican Wave)
2. pidetään kämmentä pystyssä ja liikutetaan kaikki sormia tahdissa niin että ne muodostavat ala-asennossa 90° kulman kämmeneen nähden
3. pidetään kämmentä pystyssä ja liikutetaan koko alakäsivartta
4. työnnetään kämmentä hieman eteenpäin ja pyöritetään rannetta noin 45° edestakaisin
5. kahden käden yhdistelmiä y.m. tekniikoista

Mitä vilkuttamisella on tarkoitus viestiä? Looginen selitys olisi tietysti se, että saavuttaessa viestitään että tullaan tyhjin käsin eli aseettomina. Eläinmaailmasta lähin löytyvä vastine lienee koirien tapa heiluttaa häntää kun haluavat vain haistella peppuasi kurkunpään hotkaisemisen sijaan. Eli viestitään että ollaan liikkeellä hyvin tai ainakin rauhanomaisin aikein.

Mutta miksi lähtiessä sitten vilkutetaan?