/dev/nikc/blog

Matkalla kentälle bussi hajosi jonka jälkeen matkustimme kuin tuplamäärä sardiineja sardiinipurkissa. Loput meni onneksi oikein hyvin. Paikat on koneen rivillä 3. Viskiä on hankittu. Olutta juotu. Kohta matka jatkuu.

Räntää? Mitä tarkoitat räntää?

Älytön jono ja kaksi porttia auki. Hyvällä tuurilla matkalla jo sunnuntaina.

Noin niin kuin perinteisesti miittien jälkeen on tapana rustailla jotain aiheesta. Mitäpä eilisestä nyt sitten sanoisi? Oleellisinta lienee ihan alkuun todeta että oli kivaa, kuten perinteisesti on tapana olla. Tänään on hieman väsyttänyt, joka ikävä kyllä myöskin tuntuu muodostuneen perinteeksi.

Jotenkin minä onnistuin eilen jämähtämään paikalleni heti saapumishetkestäni, joten en juurikaan tavannut uusia kasvoja, eivätkä uudet kasvot minua joka tietysti on paljon paljon tärkeämpää, joillekuille ehdin kuitenkin lyhyesti esittäytyä. Olisi kuitenkin pitänyt olla tässä suhteessa selvästi aktiivisempi, sillä en ole tänään saanut yhtään uutta tilaajaa, kuten perinteisesti olen tavannut saada.

Ehkäpä pitäisi soveltaa Facebook:in monille tuttua käyttöliittymää ja lisätä omaan rintaani Add to friends -nappi, niin minä olisin jo ikään kuin ottanut ensi askeleen tutustumisessa ja loput tapahtuisi itsestään. Ehkä jo ensi kerralla.

Summa summarum, kiitos hyvästä seurasta Marinadi, Kari (eikun Val “Visa Kopu” Kilmer), Kervå, Hilpari, Sami, Marjut, Schizo, Janne, Lauri, Leena, Elma, Kaura, Kriisi, Turisti, Visukinttu, Junakohtaus ja kaikille teille muille jotka olitte paikalla ja teitte miitistä miitin. Niin ja toinen erityiskiitos kuuluu järjestäneille tahoille, Marille ja Schizolle.

Linkkejä en kerää koska Sun Äitis teki sen taas. Eli kaikki on aivan kuten ennenkin, mikä on turvallista, koska se ehkäisee perhosefektiä.

Ensi kertaan, kuomat.

Valokuvatorstai #60: kivi

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni

En ollut taas vähään aikaan syönyt limppua…

Kävimme eilen Morsiamen kanssa katsomassa Ilotulituksen SM-kilpailua. Tarkoituksena oli nauttia komeasta esityksestä ja tietysti myös samalla hieman harjoitella kuvaamista.

Löysimmekin hienon paikan Linnanmäen kallioilta, paikan josta aukeni koko Helsingin keskusta upeana panoraamana. Tai siis. Löysimme sen jälkeen kun olimme ensin seisseet tuijottamassa raketteja puun oksiston lävitse.

Kuvia otin monia, mutta hyvin harva niistä on esityskelpoinen. Pannaan ensiyrittämän piikkiin. Ja kehnon jalustan. Laitoin minä ne muutamat onnistuneet, tai ainakin vähiten epäonnistuneet, näytillekin – säästäväthän vanhemmatkin lastensa ensituherruksia.

Ensi vuonna sitten uudestaan, ainakin yhtä kokemusta kokeneempana, paremmalla menestyksellä.

Tänään huvitti kun kaveri kertoi kuulleensa eilen Radio Rockin mainostavan ilotulituksen tulevan “radiosta suorana lähetyksenä”.

Siitä on nyt noin viikko aikaa kun avasin työpisteeni viereisen ikkunan sälekaihtimet. Syy siihen oli äkillinen pimeys joka johtui päälle iskeytyneestä ukonilmasta.

Tänään ulos vilkaistessa näin jotain joka näytti hyvin oudolta: avautuvan kaupunkikattomeren takana näkyi velloava pilvimeri. Ja nimenomaan takana, ei yllä niin kuin tavallisesti on tapana. Harmillisesti ainoa mukana ollut kuvantallennusväline oli matkapuhelimeni, sillä näky oli melko vaikuttava.

Meteli on kuin sotaelokuvassa, valoshow kuin Euroviisuissa ja vettä tulee kuin, no, tiedätte kyllä. Harmi, ettei työpaikkani ole Koskikadulla. Olisi ollut sopivaa.

Espan kioskilta vissyä ja krapulapillereitä¹. Kampin Alkossa köyhät kyykkyyn². Kalevala-korusta jotain pientä ja pyöreää.

Juuri nyt olo on uupunut, mutta onnellinen.

Kiitokset kaikille³ hauskasta puistopäivästä ja karaokejatkoista. Jatkojen jatkot jäivät lyhyiksi, mutta olivat opettavaiset.

Kävin tänään pitkästä aikaa pimiössä leikkimässä. Pitkästä aikaa tarkoittaa tällä kertaa todella pitkästä aikaa, sillä viimeksi olen kehittänyt valokuvia isosiskoni laitteistolla vanhempieni saunakamariin kootussa pimiössä. Arviolta tästä on aikaa noin viisitoista vuotta, ainakin.

Vaikkakin moni asia tuli tänään näin jälkikäteen tarkasteltuna tehtyä vähän hutiloiden, hosumalla tai puolivillaisesti johtuen alkuinnostuksesta ja koska ei ihan osaa oli se pirun kivaa puuhaa kyllä siitä huolimatta. Ja saihan sitä jotain kelvollistakin aikaiseksi. Hyvin käytetyt viisi tuntia.

Talveksi on siis tiedossa puuhastelua, niille kuukausille jolloin on liian kylmä että ulkona voisi tehdä mitään järkevää, tai yleensäkään mitään muuta kuin ne pakolliset liikkumiset paikasta A paikkaan B. Valoakin on siihen vuodenaikaan niin vähän ettei ulkoa pimiöön siirtyessä huomaa eroa.

Mutta onneksi on vielä kesää jäljellä, vaikkakin siitä laittoman suuri osa tuhraantuu toimiston seiniä tuijotellessa. Hyvää aikaa kuvata lisää materiaalia millä touhuta.

Pakko se on hyväksyä. Loma lähestyy väistämätöntä loppuaan.

Vaan hyvillä mielin voi kuitenkin katsahtaa taapäin ja ainoastaan ihailla itseään hyvin vietetystä lomasta.

Loma kului lähes kokonaisuudessaan matkustellen, Helsingissä vietin ainoastaan muutaman päivän aivan loman alussa, 15min junanvaihdon yhteydessä ja reilun vuorokauden pakaten matkalaukkua uudelleen seuraavaa matkaa varten.

Kolmen viikon aikana ehdin siis käväistä Joensuussa (Ilosaarirock, jee jee!), Kolilla, Ilomantsissa, mökkeilemässä järven rannalla jossain Savon ja Pohjois-Karjalan rajamailla , Turussa, Kustavissa ja Pietarissa.

Sateettomia päiviä on tähän mennessä kertynyt Suomessa kaksi ja tänään näyttää aika lupaavalta että saldoon voi lisätä yhden. Kauniita päiviä on kuitenkin ollut useita, kosteudesta huolimatta.

Kunhan ehdin (ja jaksan) niin laitan näytille lisää idyllisiä, hauskoja, romanttisia tai muuten vain kaikin tavoin upeita loman aikana kuvaamiani kuvia. Siihen asti aion kuluttaa sen mitä lomasta vielä on jäljellä parvekkeella punaviinin seurassa.