/dev/nikc/blog

Kevyehkön Slashdot efektin ansiosta olen näköjään OIndexin viikon nousijoissa sijalla 5. Pitääkin nyt paukutella henkseleitä vielä pari päivää oikein kovasti.

Syy kävijäpiikkiin löytyy parin viikon takaa kun Digicamera.net:in uutisissa oli linkki kirjoitukseeni Valokuvaamisesta ja sen kieltämisestä. Sama kirjoitus on myös eniten katseluja¹ kerännyt kirjoitukseni blogini historiassa.

Maaliskuun lopussa piipahdimme Amsterdamiin. Mukava kaupunki, vaikka aivan helvetin kylmä ja märkä. Paitsi tietysti viimeisen iltapäivän. Mutta ei pidä valittaa, kyllä se työpaikalla/räntäsateessa notkumisen voitti. Niin ja sainhan minä uutta materiaalia seuraavaan blogimiittiin kaupungin vallanneilta skoteilta – aika veijareita nuo iloiset hameveikkoset.

Toki matkalla myös kamera räpsyi, m.m. ensimmäiset diakuvani kuvasin tällä matkalla. Jälkeenpäin olen huomannut että diafilmin valottaminen on juurikin niin hankalaa kuin minulle on kerrottu. Mutta sain minä silti kuvia kasaan kolmen gallerian verran.

Jännää, miten periaatteessa täysin kelvoton väline muuttuukin potentiaaliseksi lottoarvaksi poistamalla värit pelistä.

Tänä internetaikana, on välillä vaikea muistaa että löytyy myös sellaisia internetin käyttäjiä joille internet ja selain ovat se yksi ja sama¹. Yleensä äidin kanssa (tietokoneista ja internetistä) keskusteltuaan sen muistaa taas hetken, mutta vain hetken.

Äitini tosin on sitten joulun tullut internetin käytössä huomattavasti näppärämmäksi. Jouluna lahjoin äitiäni mokkulalla että pääsisi lukemaan sähköpostia kotoaan nyt eläkkeelle siirryttyään. Aluksi internetin käyttö tuntui kovin takkuiselta ja vaikealta, mutta nykyään omatoiminen ruokaohjeiden ja Tukholman puutarhamessujen ohjelman löytäminen sujuu kuin vettä vain.

• Aki Björklund: Iltatyttöä etsimässä eli Google on Selain
• Google Operating System: Google Chrome and the Original Google

Pyhät alkaa olla lusittuna, harmi kyllä. Olisin oikein mielelläni jatkanut jouten olemistani muutamalla päivällä. Vaikka alkuperäisistä suunnitelmistani ei toteutunut kuin murto-osa, oli tämä lähinnä sohvan ja tietokoneen välillä kulunut aika oikein palkitsevaa.

Eilen piipahdin pikaisesti Turussa, nauttimassa notkuvan pöydän antimista. Senkin reissun hoidin niin tehokkaasti kuin vain saatoin, likimain junasta pöytään ja pöydästä taas junaan.

Viimeisen kuukauden vapaa-ajan tyystin tuhonnut kaaos työmaalla ei enää tunnu missään. Ehkä laiminlyödyn vapaa-ajan tarpeen, kuten univajeenkin, saa kompensoitua lyhyin tehokkain pyrähdyksin.