/dev/nikc/blog

Auto ja ratikka kolaroivat Etelärannassa

Noin nelisen viikkoa sitten, kun olin ensin ladannut spiraalit täyteen rullakaupalla mestariotoksiani, sen jälkeen lillutellut filmejä erinäisissä litkuissa eripituisia aikoja, jonka jälkeen hermostuneena tasajalkaa hyppien odotellut negatiivien kuivumista usean minuutin ajan koin suuria kauhunhetkiä huomatessani lopuksi että kamerassani oli ollut valovuoto ja kuvani olivat sen johdosta lähes järjestään piloilla.

Ensimmäinen ajatukseni oli että olin itse rikkonut kamerani. Mutta kunhan olin ensin rahoittunut ja saanut lepopulssini takaisin ihmismielen käsityskyvyn piiriin, tiesin että olin itse syytön. Jäljitin vian ilmentymisen ajankohtaan kun olin omin pikku kätösin verhoillut aarteeni uuteen virheettömään nahkakuosiin ja sysännyt sitä ennen välttämättömän valmiuslaukun nurkkaan.

Seuraavana arkipäivänä soitto Bat… Mustonen & Laineelle, kamera huoltoon ja sitten jalat ristissä odottelua. Viikko siinä kului ja noin metrin verran kynsiä, mutta kyllä kannatti.

Rahallinen korvaus, 55 euroa, oli mielestäni kovin kohtuullinen ja hintaan sisältyy puolen vuoden takuu. Kamera on jälleen kuin uusi ja valmiina tallentamaan näkemääni maailmaa käskystäni – ilman ylimääräisiä valopilkkuja.

Perjantaina sain mahdollisuuden kuvata mallin kanssa. Mukavaa vaihtelua kissaan ja raitiovaunuihin. Ei siitä vain pääse mihinkään että ihminen on kuvauskohteista se mielenkiintoisin.

Studio- ja yleensä salamakuvauksessa olen kuitenkin täysin vihreä. Oikeassa studiossa en ole kuvannut kuin kerran ja senkin penkin alle. Tällä kertaa käytettävissäni ei ollut “oikeata studiota” vaan tein kuten MacGyver ja rakensin studionkaltaiset olosuhteet olohuoneeseen. Eli käytännössä pimensin huoneen niin hyvin kuin mahdollista ja asettelin salamavaloni kuten oppaista ja kokeneemmiltani olen oppinut.

Eihän se vieläkään mennyt “niin kuin pitää”, mutta kuitenkin huomattavan paljon paremmin kuin sillä ainokaisella studiovierailulla. Valaisussani on vielä roimasti parannettavaa, sekä etenkin suunnittelussa ja mallin ohjauksessa samaten.

Olen minä lopputulokseen kuitenkin tyytyväinen. Sain projektiini sen kuvan minkä tarvitsin ja lisäksi opin kaikenlaista uutta jonka perusteella ensi kerralla on taas mahdollista parantaa.

Olen jo vuosia Windowsissa käyttänyt tekstieditorinani SciTE(Scintilla Text Editor):ia kaikkeen ohjelmointiin tai sitä muistuttavaan työhön. Lähinnä siksi että se on nopea, ei sisällä turhia kilkkeitä ja osaa värittää melkeinpä kielen kuin kielen syntaksin¹.

Kuitenkin siitä on puuttunut jotain joka on hetkittäin saanut etsimään sopivaa korviketta, tiedä sitten miksi.

Flashin ActionScriptin parissa työskennellessäni siirryin jokin aika sitten käyttämään FlashDevelop:ia kun se jossain tutoriaalissa oli suositeltu. Hyvä se siihen tarkoitukseen onkin, mutta (pääosin) vain siihen.

Tänään löysin InType:n (via ja lyhyen tutustumisen jälkeen se vaikuttaa oikein pätevältä. Se täyttää samat kriteerit kuin SciTE, eli on nopea, ei sisällä turhia kilkkeitä ja osaa värittää melkeinpä kielen kuin kielen syntaksin². Eli tekee juurikin sen ja vain sen mitä minä tekstieditorilta haluan. Sen lisäksi se hallitsee snippetit eli pienet, usein tarvittavat koodinpätkät oikoteineen ja siitä löytyykin syy miksi vaihtoa harkitsen. Bonuksena se näyttää hyvältä.

Unixeissa ja sen klooneilla ainoa oikea työkalu on tietysti edelleenkin vi.