/dev/nikc/blog

Club Liberté tarjoili eilen aivan mahtavaa kamaa: Jussi Syren Rockabilly Revival ja Whistle Bait.

Ikäväkseni olin luullut että Jussi Syren olisi pääesiintyjä, emmekä nähneet kuin keikan viimeiset biisit plus ne pari pakollista encorea. Aivan loistavaa kamaa. Taitaviksi soittajiksikin poikia sanottiin. Jussi oli siis minulle uusi tuttavuus, mutta tämä kohtaaminen oli kyllä niin vaikuttava, että joudun todennäköisesti hakeutumaan levykaupoille ja seurailemaan keikkalistoja tarkkaan.

Pääesiintyjä, Whistle Bait, oli ennestään tuttu. En odottanut mitään suurta elämystä, mutta ihan kuunneltavaa livemusiikkia, mikä sekin on riittävän hyvä syy raahautua keikalle. Väärinpä tiesin. Hieman vaisun alun jälkeen alkoi todellinen räime, joka jatkui tyylikkäästi loppuun asti. Jalkaa vipatti vimmatusti, mutta tanssilattia oli (onneksi) liian täynnä että minun tanssi-extravaganza olisi sinne mahtunut.

Lisäksi hävisin vedonlyönnin. (Jos vetoa olisi lyöty.)

Gravatar kärsii suuren kuormituksen aiheuttamasta hitaudesta. Palvelun seuraavaa versiota odotellessa, pientä helpotusta ongelmaan tuo Gravatars2 -plugin. Se osaa tallentaa noudetut kuvat välimuistiin ja päivittää niitä ajastetusti, jolloin tuloksena on ettei sivulatauksien yhteydessä tarvitse välttämättä olla yhteydessä Gravatar.com:iin lainkaan.

Sivulataukset nopeutuu ja Gravatar.com:in kuormitus pienenee. Päivän hyvä teko.

Onhan siinä pluginissa muitakin parannuksia entiseen alkuperäiseen metodiin, mutta nämä nyt olivat mielestäni ne suurimmat saadut hyödyt.

Puhunkohan minä huomamattani ruotsia partureille? Vai artikuloinko vain niin äärettömän epäselvästi? Vai saanko minä aina osakseni jonkin kapinallisen joka tietää minua paremmin? Vai miksi vitussa minun hiuksia ei ikinä leikata niinkuin minä pyydän? Vai eikö niitä vain pysty? Eikä sitä edes jaksa ruveta avautumaan kun ei kerta mene edes toistamalla perille. Tää on niin tätä.

Ensi kerralla koitan onneani Tampereella.

Halens poistettu

Update 3.11.2006:

TS (Turun Sanomat) kirjoittaa myös aiheesta.

Tulipa aikuismainen olo, kun Bondiin uppoutumisen sijaan viikkasin pyykkiä ja siistin asumustani yleisesti muutenkin. Hommaan ryhtymiseen on helpompi motivoitua kun jälkeenpäin antaa itselleen palkinnon.

Edit 23:03. Asensin viime viikolla WordPress-laajennuksen joka sulkee kommentoinnin X päivää vanhemmilta postauksilta. Spammia kun oli ruvennut tunkemaan ovista ja ikkunoista, osa jopa pääsi Akismet:in ohi moderointijonoon asti. Asennuksen jälkeen ei ole tullut enää yhtään. Ei edes Akismet:in haaviin. Merkillistä, mutta totta.

1. Mitä musiikkia kuuntelet juuri nyt, tai jos ei nyt soi musa, mitä kuuntelit viimeksi?

Matchbox, Gunnin’ for the Dog

2. Mitä musiikkia ostit viimeksi?

Taisi olla Metallica:n Some Kind of Monster DVD. Viimeisin CD taitaa olla Low Down Dudes:ien keikalta ostettu Baby you got something.

3. Mistä musiikista nautit viimeksi livenä?

10:s päivä kuluvaa kuuta poikkesin Quakes:in keikalla.

4. Mistä musiikista et pidä?

Kaipa tähän kuuluu paljonkin. Etusijalla kuitenkin rap-musiikki. Tosin en oikein edes osaa laskea sitä musiikiksi. Muutenkin, mitä enemmän mennään minkäkin genren hardcore puolelle, sitä vähemmän se yleensä minuun iskee. Pääasiassa olen kuitenkin lähes kaikkiruokainen.

5. Paljastaako musiikki elämäntyylisi?

Tavallaan, mutta ei kuitenkaan. Olen rockabillymusiikin suurkuluttaja ja tyylini noudattaa vähän samaa linjaa. Joskus enemmän joskus vähemmän.

Viikkovitonen 44 –06

Niingo niim mone muukki täl viikol, mää kävin Turuus.

Matkan syynä oli siskonpojan kahdeksanvuotis syntymäpäivä. Lahjaksi viedyt kolme Lordin levyä, ilahduttivat saajaa. Hallelujaa julistettiinkin monta kertaa illan aikana. Siskoni kiitteli kovasti.

Illalla me vähän varttuneempaan ikään ehtineet, vietimme synttäreitä omalla tavallamme — oluen ja viskin parissa. Minä vielä nuorimpana poikkesin vanhaan lähibaariini jossa tapasin monta vanhaa kaveria. Jälleennäkemisen riemua oli havaittavissa. Molemmin puolin.

Sunnuntaina kävin tapaamassa vanhempiani, ja nappasin samalla mukaani talvikamppeet, äidin (maailman parasta) kurkkusalaattia ja ison kassillisen omenia.

Iltapäivästä siirryimme Kuusiston linnanraunioille (jossa en ollut aiemmin käynytkään) kummitusjahtiin. Perkeleen kylmä siellä ainakin oli, ja helvetinmoinen meteli kun 9 lasta huusi kilpaa. Siskon miehen kanssa tulimme siihen tulokseen, että ulkoiluosuuden olisi kuulunut olla lauantaina, olisi meillä ainakin ollut kivempaa. Grillattu ruoka oli kuitenkin hyvää ja nuotion savussa on mukava istuskella.

Paluujunassa keksin VR:lle uuden konseptin. Lanseerataan Sinkkuliput.

Lippua ostettaessa kerrotaan omat oleelliset faktat, sen toisen osapuolen toivotut kriteerit, ja kone sitten arpoo istumapaikan samaan määränpäähän matkaavan henkilön viereen. Ainahan sitä voi sitten siirtyä ravintolavaunun puolelle jollei vieruskaverin naama miellytäkään.

Captain Stubing and friends welcome you aboard the Love Train.