/dev/nikc/blog

Ihmiskoetta on takana nyt vajaat kaksi viikkoa. Mitään suurempia ongelmia, tai oireilua, ei ole ollut havaittavissa. Mitä nyt on huomattu ettei ne liskounet vaadi tullakseen mitään nautintoaineita. Ja että televisiossa juotava viski herättää mielihaluja. Ja että… No, kuitenkin. Maanantait ovat olleet kivempia siedettävempiä kuin keskimäärin.

Tänään on tarkoitus koetella vähän lisää. Virgin Oil Co:ssa on nimittäin tarjolla elävää musiikkia jota olisi tarkoitus mennä kuuntelemaan. Siis selvin päin. Enpä tiedä koska viimeksi olisin ollut juomatta ainuttakaan olutta kuppilassa oleskellessani, kuskireissut lukuun ottamatta. Elämys tämäkin, lähinnä mietityttää kanssahengailijoiden vaikutukset minään.

Jatkoa seuraa, ellei verisuoni poksahda.

Blogilistalla oli havaittavissa joku trendi. Trendien hamstraajana minäkin tietysti sitten mukaan.

Nyt ne komeilee tossa noin, sivussa, mun suosikit nimittäin. Reseptin vakoilin Skrubusta.

Hetken jouduin pähkäilemään, kun eivät ne ihan heittämällä toimineet, eikä reseptissä ollut kuitenkaan Blogilistan-suosikit-for-dummies -ohjetta.

Mutta hoksasinhan minä sitten että feedlist konvertoi URL (Uniform Resource Locator):n ampersandit kahdesti. Tiedä sitten miksei tekijä luottanut htmlentities() funktioon, vaan koki tarpeelliseksi sanoa vielä str_replace(“&”,“&”,$thisLink); joka jo sinällään on typerää, kun ei sisääntulevaa dataa tarkisteta muunnettujen ampersandien, muista entiteeteistä puhumattakaan, osalta. RegExp olisi muutenkin ollut paljon seksikkäämpi.

Tosin se ehkä kuitenkin vaatii jonkinasteisia perversioita että /&(?!amp;)/ olisi jotenkin seksikkään näköistä, mutta onhan se kuitenkin vähintäänkin eleganttia.

Disclaimer: esimerkki ei huomioi desimaali- tai heksadesimaali-notaatiolla merkattuja, joten se on riittämätön. Mutta seksikkyys välittyy ja se on tärkeintä, nyt kun blogien pitää olla seksikkäitä.

Blogilistan suosikkieni määrä on paisunut parin vuoden takaisesta noin kymmenen blogin listasta, hallitsemattomaan noin sataanviiteenkymmeneen blogiin. Osittain johtuen tylsistä työpäivistä jolloin ei ole mitään tekemistä ja selailee Blogilistaa randomilla lisäten samalla mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia listalle.

Ongelmalliseksi tämä muuttuu silloin kun sattuu olemaan muutaman päivän poissa tietokoneen ääreltä, eikä näin ollen lue lukujonoon kertyviä juttuja. Olkoonkin etten orjallisesti lue näissä tapauksissa läheskään kaikkea, vaan käyn läpi tietyn ydinjoukon jota voisin ehkä nimittään suosikkieni suosikeiksi.

Kuitenkin tekisi mieli siistiä listaa tiiviimmäksi, kun tuntuu että siellä on kuitenkin niin paljon turhia mitä ei juuri koskaan tule luettua, mutta ei raaski poistaakaan koska se seuraava blogaus saattaa olla tosi mielenkiintoinen.

Ehkä Blogilistaan pitäisi saada suosikkien suosikit-lista, tai kenties vielä parempi olisi suosikkikokelas-lista, johon lisätyt blogit poistuisivat listalta tietyn ajan jälkeen, ellei niitä ylennetä suosikeiksi. Miten olisi “Sami”

Minä ajattelin kuitenkin nyt — tai ainakin lähiaikoina — repäistä ja tyhjentää koko suosikkilistani, poislukien sen ydinjoukon. Pahoitteluni, jos juuri sinun kohdallesi sattuu tämä yhden tilaajan katoaminen. Suositelkaapas minulle niitä kokelaita, joilla sitten voisin listaani täydentää. Vaikka itseäsi, tai kaveriasi, tai muuten vain mielekkäitä. Saa suositella myös Blogilistan ulkopuolelta.

• pyldyyri on olutta ja rasvaista ruokaa arkipäivänä
• pyldyyri on moottoriöljyn tahrimat kädet
• pyldyyri on pärisevä moottorisaha
• pyldyyri on balettia salihousuissa
• pyldyyri on kuivaa huumoria väärässä paikassa
• pyldyyri on yhden tähden jallua jatkoilla
• pyldyyri on rock-konsertti ilman korvatulppia
• pyldyyri on potku nivusiin, kierrelyönti otsikkoon ja yliolanheitto Aura-jokeen
• pyldyyri on Tissit

Liity nyt ja kokeile kustannuksetta 30:n päivän ajan. Koeajan jälkeen jäsenyys jatkuu veloituksetta kuukauden kerrallaan. Likviditeettiongelmien sattuessa emme kuitenkaan veloita mitään ja tarjoamme vielä kaljat päälle. Omalle päälle.

Pyldyyri on.

Tervetuloa vaan, whoever you are.

Aika on kumma ulottuvuus. Yleensä tuntuu että sitä on liian vähän, joskus kuitenkin oikein mukavasti. Kuten tänä aamuna.

Minulla soi aamuisin herätyskello kuudelta. Yleensä tämä tosin tarkoittaa vain sitä että sammutan sen ja käännän kylkeä odotellen seuraavaa, kello seitsemältä, soivaa herätystä.

Tänään kuitenkin tein poikkeuksen ja jäin pöllämystyneenä istumaan tietokoneeni ääreen, missä puhelimeni oli ollut yön yli latauksessa, siristelemään silmiäni kirkkaan monitorinvalon kajossa. “Näinkö helppoa tämä nyt sitten olikin?”, ajattelin, kun yleensä tuo aamuinen ylösnouseminen (ilman sitä toista vaakatasoon kellahtamista) on mukamas niin vaikeaa.

Kello on nyt hädin tuskin yhdeksän aamulla, mutta kuitenkin olen jo ehtinyt…

• …märehtiä väsymystä pois pääkopastani
• …lukea läpi blogilistan päivittyneet blogit
• …käydä suihkussa pitkän kaavan kautta
• …juoda kupin kahvia
• …syödä reippaan aamupalan
• …katsoa MTV3:n aamulähetyksen uutiset ainakin kolmeen kertaan
• …juoda toisen kupin kahvia
• …päivitellä ulkoa kuuluvaa ikkunaan osuvien pisaroiden ropinaa
• …kauhistella sääennusteen myrskyvaroitusta
• …kiitellä itseäni siitä että omistan säänkestävät Gore Tex-kengät
• …kiroilla ettei farkuistani voi sanoa samaa
• …sättiä itseäni siitä että taas kerran luotin siihen että bussi 52 olisi ajoissa, mitä se ei taaskaan ollut
• …kiitellä bussia 505 siitä että se oli taas kerran riittävän paljon myöhässä, että bussin 52 myöhästely ei haitannut (sateessa värjöttelemistä lukuun ottamatta)
• …naureskella (hyvännäköisen) lipuntarkastajan takille, koska se toi mieleeni The Fast Show:n “Does my bum look big in this?” -sketsin (Yes dear, it does.)
• …huvittua siitä että samainen lipuntarkastaja lukee bussissa bussiaikataulua kuin hyvääkin kirjaa
• …kehitellä mielessäni blogimerkintää
• …kastua aivan helvetisti matkalla bussipysäkiltä työpaikalle (n. 200m)

Olenhan minä toki ennenkin noussut aikaisin, mutta silloin olen pilannut aamun rynnimällä nopeimmalla mahdollisimmalla tavalla töihin, että pääsisi aikaisemmin pois. Kyllä tämä tämänaamuinen tapa on paljon, paljon parempi.

Taidanpa ottaa vielä kupin kahvia.

Tänään oli työpaikalla melkoisen rauhallinen päivä minun osaltani. Siihen kuului lähinnä puhelimeen vastaamista ja ajantappoa.

Pakollisten, eli blogilistan suosikkien, uutisportaalien ja sarjakuvasivujen läpisurffailun jälkeen piti sitten keksiä jotain muuta.

Suuntasin siis selaimeni osoitteeseen City.fi ja siellä tarkemmin City-nikseihin.

Palstalta on (melko) turha odottaa mitään järkevää, tai edes asiapitoista sisältöä, mutta saapahan sillä hetken aikaa itseään viihdytettyä. Itselleni tämä oli jo liikaa.

bq.. K: Onko olemassa jotain palvelua, josta selviää missä on kirjoilla? Eli mihinkä mun postit mahtaa mennä?

V: Lähetä itsellesi kirje ja seuraa postimiestä.

Jostain syystä tälle tuli revettyä. Ehkä lähinnä siksi koska ei saisi, kun pitäisi pitää avotoimiston äänitaso maltillisella tasolla, ja sitä naurua piti koittaa parhaimman mukaan pidättää. Mutta sainpahan kanssatyöntekijätkin hymyilemään.