/dev/nikc/blog

Habaneroa ja kossua.

Kännykkäni puhuttaa taas. Tai ärsyttää.

Minulla on kaksi puhelinta, Nokioita molemmat. Toinen on henkilökohtainen, mallia N95, ja toinen työkappale, mallia E65. Kummassakin on sama käyttöjärjestelmä, Symbian S60 3^rd^ Edition. Kuitenkin vain toisessa herätyskello on käyttökelpoinen.

N95 puhelimeen saa asetettua toistuvan herätyksen. Toistorytmiksi voi valita joka päivä tai arkipäivisin toistuvan hälytyksen. Sen lisäksi voi tehdä kertakäyttöisiä hälytyksiä, mikä on erittäin kätevää kun pääsääntöisesti haluaa herätä töihin ja toisaalta viikonloppuisin vapaammin, poikkeustilanteet pois lukien.

E65 puhelimeen saa asetettua kertaherätyksen. Piste.

Kertauksena vielä: sama käyttöjärjestelmä, eri puhelin {=>} eri kellosofta.

Tiedä sitten onko niin että business-puhelimia käyttävät henkilöt heräävät mieluummin kalenterinsa hälytyksiin. Jotenkin tuntuu silti oudolta ajatukselta vaihtaa kellosofta toiseen. Sitä paitsi, kalenterin hälytykset eivät herätä puhelinta mikäli se on virta katkaistuna toisin kuin herätyskello.

Asensin tänään Dr. Jukka.com:in ilmaisen YAlarms-ohjelman(YAlarms @ DrJukka.com). Huomenna selvinnee herättääkö se.

Kirjoitin jo aiemmin turhautumisestani siihen ettei tietoliikenneyhteyksiä hanskata käyttöjärjestelmätasolla, joten jätetään se aihe nyt rauhaan (vaikkakin se edelleen toki ärsyttää). Pysytään kuitenkin teemassa haukkumalla webselainta.

En nimittäin voi käsittää miksi webselain aina silloin tällöin täysin oma-aloitteisesti keksii vaihtaa kulloinkin käytössä olevan verkkoyhteyden oletusyhteydeksi. Joskus kyseessä on operaattorin GPRS-yhteys, joskus vierailun kohteeksi joutunut Wlan-verkko. Se on erittäin hämmentävää kun raitiovaunussa päivän uutisia avatessa puhelin ihmettelee miksei kirjaston (no, okei, lähibaarin) Wlan-verkkoa löydy.

Yhtä hämmentävää on myös se että kirjanmerkkeihin tallentuu lisäyshetkellä käytössä ollut verkkoyhteys. En voi millään ymmärtää mikä funktio tällä informaatiolla on.

Vaikka tuskin sekään Graalin maljaksi pystyy, odotan suurella innolla ensimmäistä Googlen Androidia soveltavaa puhelinta. Siihen asti lienee täytyy sinnitellä näillä nykyisillä virityksillä.

Normaalistihan me Svenska Talande Bättre Folketin edustajat emme juurikaan asioi verotoimistossa koska – tunnetusti iloisia veijareita kun olemme – emme kertakaikkiaan luonnostaan kykene pysymään hengissä moisissa harmaissa kuivissa ympäristöissä. Mutta verokarhu – se ovela veijari – on sittenkin keksinyt laittaa oveen houkuttimen joka tepsii myös meihin – jotka iloisuutemme lisäksi olemme tunnettuja myös janoisuudestamme…

Sääli, että se oli sittenkin silkkaa huijausta.

Sääli sekin ettei jonotusjärjestelmä osannut arvioida kuinka kauan minun pitäisi odottaa että ne kuusikymmentä minua ennen jonossa olevat ovat ehtineet asiansa hoitaa. Positiivisena asiana kuitenkin ilmainen Wlan. Ja kerrosta alempana olevat useat lounasvaihtoehdot.

Oho, meni tonni poikki. Postauksissa siis. Mutta toisaalta, vain neljäsataaseitsemänkymmentäseitsemän niistä tuhannestakahdeksasta tuhannestayhdeksästä on jokin muu kuin Lyhykäinen Joten huhkitaan nyt vielä hetki ennen kuin juhlitaan.

I was stumped when I took a look at my blog this morning. All that fancy layout was gone. No style sheet. No nothing.

Then I remembered CSS Naked Day and the plugin I use to automatically remember it.

The only problem now is that, for some reason, the date has been changed from April 5^th^ to April 9^th^!

Which is just stoopid if you asked me, but, of course, you didn’t.

So as you cannot decide on a date, for all I care, you can keep you steenking CSS Naked Day and shove it!

59% Geek

(via

Kun on torkahtanut herätyskellon sammuttamisen jälkeen, on seuraava herääminen usein kauhunsekainen kokemus: kauanko nukuin, vieläkö maapallo pyörii, saahan kaupasta vielä pekonia?!

Kun sitten nappaa lähimmän pitkänomaisen esineen ja asettaa sen verhojen välistä sisään tunkevan valokiilan eteen tarkistaakseen mitä aikaa vuorokaudesta nyt mennään, sen lukee helposti tunnilla väärin – se sisäinen kompassi kun on vielä vähän tokkurassa.

Ja se taas on omiaan aiheuttamaan nopeita voimisteluliikkeitä.

Nimim. lääh-huuh-lääh-huuh-olinpas-kuitenkin-ajoissa-huh-huh

Paljon on vettä virrannut sillan alta sitten viimeksi. Paha juttu, mutta en lupaile parannusta. Salaa kyllä toivon sitä silti.

Sukupolvikuiluista aina puhutaan, mutta ongelmat tuntuvat olevan silti samanlaiset – ainakin ääripäissä – bussissa kuulemani keskustelun perusteella. Nimittäin eräs jo melko kunnioitettavaan ikään ehtinyt mies valitteli ettei pysty pistämään textareita kun saldo meni kiinni.

Lisäksi paheksuttiin ihmisryhmää. Vieruskaverinsa arveli että ai ostariporukkako, mutta oikea vastaus oli sittenkin seurakuntalaiset.

Minullakin ongelmat ovat täysin yhtä arkipäiväisiä. Tällä kertaa kyseessä on remontissa ollut lähibaarimme. Nimittäin, kantaessani lähikaupastamme hakemaani kissanhiekkaa sankarillisesti läpi tuulen ja tuiskun, polkuni kulki kyseisen baarin ohi ja huomasin sen jälleen avautuneen oven edessä blaadaavasta possesta päätellen. Pikainen tekstiviesti parhaillaan lähiravintolassamme aterioivalle Morsiolle johti myönteiseen päätökseen koeajokierroksesta. Siis sen lähibaarin.

Pettymys oli kuitenkin valtaisa. Ennen niin kotoisa ja lämpimän rosoinen kuppila oli muuttunut kylmän viileäksi markkinatalouden rahasammoksi. Pöydillä komeilivat pokeripelimainokset, päiväkänniporukoille varattu pyöreä pöytä oli vaihtunut soikeaksi korttipelipöydäksi ja valoa oli joka sopessa kuin leikkaushuoneessa. Kattava juomavalikoimakin oli surkastunut ja surkastuu surkastumasta ehdittyään kunhan vanhat varastot myydään pois.

Eli ilmeisesti pitää nyt sitten ruveta hakemaan uutta asuntoa. Suosituksia hyvistä lähibaareista otetaan vastaan.

Mutta on meillä onneksi vähän suurempiakin ongelmia. Ilmastonmuutos on nyt ilmeisesti ottanut uuden askeleen ja – jumankekka soikoon! – eteläiseen Suomeen on – perskutarallaa sentään! – satanut lunta. Täysin ennennäkemätön ja -kokematon sääilmiö näillä leveysasteilla. Siksi onkin soveliasta että tuota valkoista huttua ihmetellessämme pistämme koko pienen maamme solmuun.

Työpaikallanikin talvi yllätti internetin, eikä mistään tullut sitten enää mitään. Kämmenet poskiin liimaantuneina juoksimme käytäviä pitkin huutaen apuun Jeesusta, Saatanaa ja Billiä.

Sitten ping tulikin jo perille ja kaikki oli taas hyvin.

Billistä puheen ollen. Sain uuden työpaikkani myötä mobiiliarsenaaliini uuden taisteluvälineen. Nokiaa sekin. Kulkee koodinimellä E65. Ihan kelpo kapistushan se tuntuu olevan, mutta vähän täytyy silti purnata.

Bill:hän tästä tulee mieleen siksi, että hän aikoinaan lausui vuosikymmeniä tietokonetta käyttäviä ihmisiä piinaavan lausahduksen: 640K Should be enough for everybody.

Nokialla on tästä otettu oppia ja varattu merkkijonoja varten merkkimäärä X. Tästä syystä asetuksista löytyy sen kaltaisia helmiä kuin Akt. valmiustilan sov. ja Akt valm.tilan osasov.. Syventyen jälkimmäisen vaihtoehdon alivalikkoon löytyy sieltä Akt.valm.tilan sov., Ei-vast. puh. ilm., Ol. sähköposti-ilm., Akt. valm.t. postil. jne.

Tuon ymmärtää vielä kun muistelee millaiset olivat ne näytöt ja muistin määrät ensimmäisissä mobiilikapistuksissa, mutta haloo, onhan nyt sentään jo 2000-luku!

Toinen tarpeeton puhelimessa eteen tuleva ominaisuus on se, että kun näyttävästi läiskäyttää liukukannen kiinni ei voikaan jatkaa sulavasti puhelinta suoraan taskuun, vaan pitää vastata Kyllä mikäli haluaa näppäinlukon käyttöönsä. Mielestäni tällainen kyseleminen on turhaa, ainakin mikäli ollaan Akt.valm.til.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa kaikkia siitä että Huhtikuun 27. on Maailman neulanreikäkuvauksen päivä. Tai Pinhole day kuten meillä ammattislangin hallitsevien kesken sanotaan.

Erityisesti haluan tästä muistuttaa Pintiksen Oopaa ja Skrubun Pni:tä.

Nähdään taas, viimeistään ensi kerralla.