/dev/nikc/blog

Menin kun meninkin keikalle, vaikken ketään mukaan saanutkaan. Tosin siinä lienee syy itsessänikin, kun peräti yhdeltä ihmiseltä kyselin mielenkiintoa mukaan lähtemiseen. Mutta kyllä kannatti lähteä.

Doctor’s Orderin keikasta leijonanosa jäi näkemättä, mutta silti siinä niiden viiden kuuden biisin aikana ehti lämmetä. Ei sille vaan voi mitään että kunnon ränttätänttä pistää veren kiertämään. Niin se vain on. Ymmärsin sentään pysyä pois tanssilattialta.

Sitten olikin illan pääesiintyjän vuoro.

Omar and the Howlers ei pettänyt tälläkään kertaa. Siinä on mies paikallaan. Mies joka osaa rankaista Stratocasteriaan oikeilla otteilla. Kitara lauloi, itki, parkui, rääkyi. Rokkasi ja rollasi.

Sitä vaan osaa kerta toisensa jälkeen ihailla miten niin yksinkertaisesta musiikista kun bluesista voi saada niin hienoa. Suoraan sanoen pistää kusemaan hunajaa. Tosin Omarin repertuaari nyt onkin melko laaja, rootsista rock’n’rolliin.

Sääli vain etten ehtinyt kuuntelemaan keikkaa loppuun. Taksilla kun en halunnut kulkea piti ehtiä bussiin. Toisaalta ihan hyvä, onhan huomenna työpäivä.

Hyvää yötä, kullanmurut.

Koheltajan piti tänään mennä shoppailemaan, mun ei. Koheltaja ei shoppaillut, minä shoppailin.

Koska eilen kotiini saapuneen Welhon paketissa tullut verkkokaapeli oli aivan liian lyhyt, oli tämän päivän missio hankkia pidempi. Muutakaan paikkaa keksimättä ajattelin suunnistaa Verkkokauppa.com:n myymälään. Tulisi samalla nähtyä vähän uusia maisemiakin.

Eikä siinä mitään, ihan hieno suunnitelma. Siinä vain samalla tuli mieleen sijoittaa hieman tililleni tupsahtaneesta lopputilistä. Loppujen lopuksi kassalle tuli kasattua langattomat kuulokkeet, USB-muistitikku, näytön puhdistuskapine ja se verkkokaapeli.

Loppusaldo karvan verran yli satasen, suunnitellun reilun kympin sijoituksen sijaan. Onneksi se Logitechin diNovo oli vielä niin kallis että raaskin jättää sen hyllyyn.

Kotimatkalla tuli taas paikallismatkustelun saralla (joka muuten sujuu jo melko kivuttomasti) uusi valloitus. Matkustin nimittäin Ruoholahdesta Kamppiin metrolla. (Eihän siinä tietenkään mitään erikoista ollut, mutta pitihän minulla olla jonkinlainen johdanto ottamaani kuvaan.)

Nyt kelpaa tuijotella putipuhdasta näyttöä, sekä popittaa häiritsemättä naapureita tai omaa liikkumista. Rok!

Aikaisemmin oli tästä juttua. Nyt vihdoin pääsin asiaan.

Se ois viimeinen päivä mainostoimistossa ihan kohta takana. Edessä enää loma/lähtökahvitus. Illalla edessä matka kehäkolmosen sisäpuolle. Hämmästyttävää kyllä, kaikki kamatkin on jo pakattuna eikä tarvitse kuin paiskata ne autoon ja lähteä matkaan.

Loppuun vielä fiiliskuva tuosta ulkopuolelta.

So long, Electrocity.

Update 14:40

Piti vielä läksiäislahja ikuistaa tähän postaukseen.

Juhannuksesta selvittiin kunnialla ja hengissä, vaikkakin väsymys painaa vielä melkoisesti. Hauskaakin oli, erittäin hauskaa. Bänditkin oli hyviä, vaikken niitä hirvittävän montaa nähnytkään. Kuulin kyllä.

Ja oli tämä opettavainenkin reissu. Muutama tanssiaskel nimittäin tuli opiskeltua, uskoisin jopa vielä muistavani miten niistä suoriudutaan. Opettajatarkin oli erittäin mukava.

Saksan vahvistuksen, Foggy Mountain Rockersien, kanssa pääsin jopa kuvaankin.

All in all, hyvinkin onnistunut reissu.

Tämäinen kyltti tuli bongattua jokunen vuosi sitten kun yksi jo taakse jääny parisuhde asui siinä lähellä. Jokin aika takaaperin tuli käytyä samoilla nurkilla uudestaan ja ikuistin kapistuksen. Sen tarkoitusta en tiedä, yhtään lepakkoa en nähnyt. En myöskään yhtään flegmaattisen näköistä pallonpotkijaakaan sen puoleen…

Minäkin päätin osallistua tämän viikon Valokuvatorstain haasteeseen. Kuitenkin vain semi-osallistun koska kuvat ei ole otettu nimenomaista tarkoitusta varten, sattuipa vain olemaan kenkälaatikossa sopivia otoksia, ja teki mieli silti.

Ja semi-osallistumisella tarkoitan sitä, etten lähetä Valokuvatorstain kommenttiosastolle linkkiä tähän postaukseen. Ehkä sitten ensi viikolla.

Tulipa katseltua millaista jälkeä (via) osaavat ihmiset saa kun kuville näytetään digitaalista sutia. Tulihan siinä itsekin sitte inspiraation vimma ja piti omaa kuvaa ruveta sohimaan.

Kuvaksi valitsin viime kesänä otetun rantakuvan jossa olen komeimmillani. Sohi hiirellä nähdääksesi jälkeen-kuva.

On se vaikuttavaa mitä kaikkea tietokoneavusteisella kuvankäsittelyllä saakin aikaan…

Perjantaina oltiin viettämässä Mikon synttäreitä. Muutama kuvakin tuli siinä kierrosta tehdessä otettua, ei mitään erityistä mutta pitää ne silti laittaa julki puhelimen kotiutumisen kunniaksi. Taattua VGA-laatua.

-Täytyypä kyllä sanoa, että vaikka tuo ImageManagerplugin on melkoisen kätevä käyttää, niin kurjan näköisiä thumbnaileja se saa aikaan. Tai sitten se on GD-grafiikkakirjasto. Eipä kyllä että alkuperäisissäkään erityisesti kehumista ole, mutta joka tapauksessa melko surkeaa. Pitänee viritellä.

Update 16.5

Noniin. Taas tuli fiksu olo kun tajusin että tuo surkea thumbnailin laatu oli tasan siitä kiinni että minä skaalasin pienempiä kuvia suuremmaksi. Nyt uploadasin kuvat uudelleen ImageManagerilla ja thumbnailit on toivon mukaan oikeaan kokoon tehty.

Update 2

Tässä ilmeni samalla yksi ImageManagerin heikkous. Kuvanvalintadialogissa näkyvät kuvat ovat siinä koossa mitä thumbnail-kokomääritys sanoo. Wishlistalla näytti kuitenkin olevan “Set the default size for the thumbnails in articles”, mikä ilmeisesti tarkoittaa että tuota dialogia varten tehdän niitä inhimillisen selauskokemuksen mahdollistavat pienemmät thumbnailit. Toivottavasti.