/dev/nikc/blog

Itsepalveluautomaatit ovat kivoja. Ne vähentävät usein jonottamisen tarvetta ja nopeuttavat näin asiointia. Niille ei sen lisäksi tarvitse puhua, mikä sopii kaltaiselleni asosiaaliselle oikein hyvin.

Junamaattikin on oikein kätevä, kun sen sumeaan logiikkaan vain pääsee sisälle. Saa junallipun jolla pääsee perille, vaikka erikoispaikalla istuen jos niin halajaa.

Mutta annas olla kun ostatkin 2 lippua, sinulle ja kaverillesi (tai kyläileville siskonlapsille) ja elät siinä vahvassa uskossa että näinkin erikoinen tilanne kuin 2 samassa seurassa matkustavaa olisi osattu ottaa kooditehtaalla huomioon, niin oletkin kokeva yllätyksen.

Kaksi lippua. Vierekkäinkö? No ei. Lähekkäinkö? No ei, vaan kumpainenkin junan ääripäässä, mahdollisimman kaukana toisistaan.

Riidoissa oleville aviopareilleko nämä on optimoitu?

Muut MOPV-sarjan kirjoitukset

Stray Cats on nyt sitten nähty viimeistä kertaa, ainakin ennen seuraavaa comeback kiertuetta. Jotenkin vain kovasti uskon ettei sellaista tule. Mutta ainakin voin sanoa että I was there, onhan minulla t-paita todisteena.

Keikka oli kyllä hyvä, alusta viimeiseen encoreen asti. Harmi että olin saanut hankituksi vain paikkaliput ja nekin paikat jäähallin peräseinällä. Kentällä seisovalla joukoilla (ja etenkin niillä jotka eivät vain seisseet) näytti olevan vielä parempi meininki nimittäin.

Skotlannin keikalle saisi vielä lippuja…

Just näin.

Mikun kuvasta innostuneena ylipuhuin kaverini lähtemään ekskursiolle Kruunuvuoreen Helsingin Laajasalossa. Jo pelkkä ajatus monesta pystyyn maatuvasta huvilasta kameran linssin edessä oli erittäin houkutteleva ja se johti lopulta ylisuureen mukana kulkevaan kalustoon (koska ihan kaikkeen piti tietysti varautua). Jotain kenties opin puuskuttaessani jokaisen ylämäen jälkeen kuin höyryveturi.

Ainakin opin että pitäisi kuljettaa mukanaan polkupyöränrenkaiden paikkaussarjaa, sillä sellaisen löytäminen yllättävään tarpeeseen voi olla hankalaa. Onneksi kaupat ovat auki kesäsunnuntaisin, muuten olisi reissu loppunut melko lyhyeen kun kaverin fillari koki rengasrikon jo Herttoniemessä.

Paikkana Kruunuvuori oli erittäin kaunis, lampi lumpeineen oli kuin suoraan postikortista ja sen äärellä nautittuna kupillinen kahvia ja ruisleipä maistui taivaalliselta (voi tietysti olla että älytön nälkä ja alkumatkan vastoinkäymisetkin vaikuttivat hieman). Aluetta hallitseva metsä on ilmeisesti lähes kokonaan oman onnensa nojassa, pystyyn kuolleiden puiden ja yleisestä ulkoasusta päätellen. Lampeen vievää laituria lukuun ottamatta koko paikka huokui hylätyn tunnelmaa, joka kyllä varmasti oli suurelta osin ennakko-odotusten luomaa.

Itse huviloista enin osa (niistä mistä ei enää pidetä huolta, muutama on vielä ihan priimaa) osittain romahtaneita ja niin huonossa kunnossa ettei niihin uskaltanut pyrkiä sisään. En toisaalta tiedä mitä olisin taloissa halunnut toimittaa, mutta autiotaloista löytyy usein mitä kiehtovampia esineitä. Nyt tyydyin tutkimaan ikkunoiden läheisyydessä olevien lehtien päivämääriä saadakseni käsityksen kuinka pitkään talot olivat hylättyinä seisseet.

Kaiken kaikkiaan tunnelma oli jotenkin aavemainen, koska en tiennyt mitään alueen historiasta ja syystä miksi talot aikanaan hylättiin. Tarinoita ja skenaarioita keksimme monia, sisäinen pikkupoika siis heräsi. Ja kamera lauloi. Hyvä reissu joka on syytä tehdä joskus uusiksi.

Kruunuvuoren kuvat

Aiheesta muulla:

• HS: Surullinen huvila-alue raunioituu Helsingin sydämessä (20.8.2001) (€)
• Spivey point: Kruunuvuori villa hill, Helsinki
• Silent wall: Villa’s of Kruunuvuori

Heinäkuun viimeisellä viikolla pelasin ensimmäisen kerran elämässäni Ultimatea. Se oli kivaa se.

Sattuipa minulla olemaan kamerakin mukana ja räpsäisin minä pari kuvaakin. Tosin laajakulmaisella linssillä ja kohtalaisen kaukaa siitä missä pelaajat vauhkoontuneena laukkasivat nurmea pitkin ees ja taas.

Toisin sanoen, kuvat eivät ehkä urheilukuvauksen standardeja (sikäli kun sellaiset on) täytä, mutta ovatpahan sitäkin taiteellisempia.

Ultimatea 29.7.2008

Fantastic Contraption on parhaimpia manttelinperijöitä The Incredible Machine -pelille mitä olen nähnyt. Pelin parissa saa vierähtämään ihan huomaamatta pitkiäkin aikoja, toinen toistaan villimpien koneiden rakentelun parissa.

Hauskuutta lisää myös mahdollisuus jakaa kyhäelmänsä kavereille, joka taas mahdollistaa kilpailemisen minimalistisimmasta tai megalomaanisimmasta ratkaisusta. Tai mistä vain.

Läpipeluu oli haastava tehtävä, niinkin haastava että muutamaa tasoa varten piti kysyä apua internetin oraakkelilta, mutta hauskaa se oli – kaikkien 20:en tason ajan. Kymmen dollarin hinnalla saa käyttöönsä tasoeditorin ja saa pelata muiden pelaajien tekemiä tasoja. Siihen en kuitenkaan vielä mennyt.

Vielä.

Sain työkaveriltani koekäyttöön Nokia N810-laitteen. Olen nyt käyttänyt sitä noin neljä tuntia. Rehellisyyden nimissä on pakko sanoa etten ole täysin vakuuttunut, vaikkakin jollain tasolla erittäin kiehtoutunut.

Laitteessa on paljon potentiaalia. Koska kyseessä on lähinnä kompakti tietokone, käyttötarkoituksille on rajana lähinnä mielikuvitus, varsinkin kun laitteelle löytyy laaja valikoima sovelluksia, jotka tuntuvat pienellä otannalla melko laadukkailtakin. (Esim. tämä merkintä on kirjoitettu MaemoWordPy-ohjelmalla.)

Laitteessa on kohtalaisen kokoinen qwerty-näppäimistö ja kosketusnäyttö. Internet-yhteys hoituu joko Wlan-yhteydellä tai kännykän avulla. Ilahduttavaa oli huomata että täma laite, toisin kuin saman valmistajan kännykät, osaa hoitaa yhteyden hallinnan keskitetysti käyttöjärjestelmätasolla.

Jatkan testaamista ja raportoin tunnelmia matkan varrelta, mutta nyt siirrän keskittymiseni edessäni seisovaan, hikoilevan kylmään oluttuoppiin.

Lomallani minä…

• vietin syntymäpäivääni
• matkustin Saksaan laivalla
• ajoin autoa Saksassa (lujaa. YEAH BABY!)
• söin saksalaista makkaraa (und auch Sauerkraut
• join saksalaista olutta (nam nam!)
• vedin perseet Reeperbahnilla
• join pullokaupalla skumppaa lentokoneessa
• matkustin tuntikaupalla junalla
• asensin huopakaton
• kasasin kilokaupalla kiviä
• saunoin
• uin järvessä
• nukuin teltassa
• rämmin suolla (jonkin verran myös suossa)
• kävin museossa
• uin meressä
• ajoin perämoottorilla (ja yritin käyttää polttoaineena paloöljyä)
• grillasin
• sijoitin saveen
• todistin grilliruuan valmistamisen maailman hitausennätyksen (ja maksoin siitä)
• ajoin autoa Suomessa
• kävin Linnanmäellä
• kärsin lomanloppumisangstia
• kehitin lukemattomat kuvatut filmirullat
• skannasin lukemattomat kehitetyt filmirullat
• käsittelin lukemattomat skannatut kuvat

Kuvagalleriat: Saksa, Suomi

Töihin tullessa on mukava huomata ilman olevan raikas tuuletuksen jälkeen. Mukavampaa tosin olisi ollut huomata tuuletuksen olleen jonkun tietoinen valinta.

Nyt, nimittäin, tuuletus oli automaattinen, kiitos sen että ikkunanpesijät keväällä unohtivat sulkea yhden ikkunan joka virityksistä¹ huolimatta rävähtää välillä kovan tuulen myötä auki.

Mutta nyt on puhdas pöytä, koko tiimillä. Pöydillä lojuneista papereista esineistä pisimmälle lentänyt löytyi toiselta puolelta toimistoa.