/dev/nikc/blog

Nokkelimmat, pokkelimmat, jo varmaan huomasivatkin, että /dev/nikc/blog otti ja uudisti ilmeensä jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä.

Edellisen yhteydessä ilmaisin hakevani sitä jotakin, joka tuntuisi jollain lailla omalta. Mainitsin myös, ettei se edellinen ollut sitä.

Tämä on, jollei täysin sitä, ainakin lähempänä totuutta.

Tuo hieno kirjainyhdistelmän sisältävä punataustainen kuva on myös uusinta uutta. Dnb, joka kavereiden kesken tunnetaan /dev/nikc/blog, on kenties helpompi muistaa ja lausua miiteissä (jep, möin sieluni. Itsepähän olen blogini aikoinaan nimennyt.) Eihän kukaan kuitenkaan sitä niksiblogia kuitenkaan osannut tähän yhdistää.

Miltä näyttää?

Miltä tuntuu?

Vihlaisiko tappeja ja sauvoja?

Lämmittikö sydäntä?

Kommentoikaa nyt ihmeessä kun ehtii vielä vaikuttamaan. Ennen kuin minä täysin vauhkoonnun. Keskenhän tämä vielä on, muttei pahasti, eli ei tämä tästä paljoa muutu. Kunhan palautan niitä puuttuvia elementtejä, kuten haun ja sivunavigaation. Palautin jo.

Mutta jos jokin näyttää oudolta, tai on muuten mielestäsi vain huonosti, kerro toki niin voin jättää sinut huomioimatta. Jos hyvin käy niin saatan vielä vittuilla suoraan päin naamaa. Todennäköisesti kuitenkin vain nöyristelen ja huoraan lisää.

Edit: Lupaan tarjota kaljan sille, joka osaa suunnitella, ja toteuttaa, väreihin sopivan korvaavan symbolin nykyisen Lyhykäisii-kategorian postauksien symbolin tilalle. (Saa olla siis samanlainen kuin nyt, kunhan värit on jees. Saa myös keksiä uutta ja parempaa.)

Edit2: Osasin ittekki. Tarjoan siis itselleni kaljan. Mutta jos sinä osaat tehdä (ja teet) fiksumman, tyylikkäämmän tai muuten vain rokimman, tarjoan sinullekin.

Muutin Turusta Helsinkiin kuluvan vuoden kesäkuun viimeisenä viikonloppuna uuden työpaikan perässä. Nyt on siis takana reilut viisi kuukautta pääkaupunkiseudulla elämistä, ja kokemuksia on kertynyt jos jonkinlaista. Huomenna, kuten ensimmäisen arkipäivänä muuton jälkeen, on merkkipäiväni, joten on sopivaa kirjoittaa jonkinlaista yhteenvetoa tähänastisista tunnelmistani.

Aluksi muutto Helsinkiin jännitti kovasti. Taakse jäisivät tutut turvalliset kuviot, ystävät ja vakituinen työpaikka. Uudessa kotikaupungissa minulla olisi vain muutama tuttu, koeaika uudessa työpaikassa, eikä minkäänlaista paikallistuntemusta. Kieltämättä yksinäisyyden pelkoa oli havaittavissa. Erikoista sinänsä, että kun melko tarkalleen vuosi sitten olin muuttamassa toiselle puolelle maapalloa, en jännittänyt muuttoa läheskään yhtä paljon. Ehkä siksi että se oli niin kaukana. Nyt uusi asuinpaikkani tulisi olemaan kaukana, mutta silti riittävän lähellä että voisi tuntea kaipuuta entiseen, siihen palaamisen helppouden takia. Luotin kuitenkin itseeni, ja jossain määrin sosiaaliseen luonteeseeni, ettei tästä tulisi ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Niinpä pakkasin vähät tavarani muuttoautoon ja täällä nyt siis ollaan. Ja pysytään.

Uuden työpaikan kanssa oli aluksi melko hankalaa päästä sinuiksi. Olihan minulla takana viisi vuotta tuttuja työkavereita, tuttuja asiakkaita ja tuttuja työtapoja. Nyt piti aloittaa jotakuinkin kaikki puhtaalta pöydältä, mukaan ei tullut kuin kertynyt ammattitaito, joka toisaalta onkin kaikki mitä tarvitaan. Kuitenkin ne opitut, hyväksi todetut toimintatavat ja rutiinit mitä ei enää voinut käyttää, herätti itsessäni närää koska ne olivat mielestäni uusia paremmat. Ihminen on sopeutumiskykyinen muttei aina muutoksenhaluinen. Onnekseni kuitenkin aika parantaa haavat, eikä alkukankeuden jälkeen enää ole juurikaan havaittavissa tämän kaltaisia ongelmia. Työkaveritkin ovat osoittautuneet oikein mukaviksi, mikä tietysti on erittäin positiivinen asia, ja ovat omalta osaltaan vakuuttaneet minua muuttopäätöksestäni.

Sain myös uutta potkua blogiharrastukseeni. Olihan minulla nyt jotain mistä kirjoittaa. Turkulainen Helsingissä. Muutto paikkakunnalta toiselle. Uuden oppiminen ja niin edelleen. Blogimiiteistä puhumattakaan, mistä ei Turussa ollut mitään tietoa (tai ei ainakaan kiirinyt minulle saakka), jotka ovat piristäneet harmaata arkea hyvinkin paljon ja tutustuttaneet minut moniin uusiin mukaviin ihmisiin. Moniin heistä, olisin tuskin ilman näitä tapaamisia tutustunutkaan. Kiitos teille kaikille mukavista hetkistä, yhtälailla niistä menneistä kuin tulevistakin.

Erittäin positiivisena asiana olen myös pitänyt tarjolla olevaa ohjelmatarjontaa. Rockabilly ja rock’n’roll ovat minulle erittäin rakkaita musiikkilajeja, eritoten elävänä kuultuna, ja keikoilla on tullut käytyä varmaankin yhtä paljon kuin tähän asti yhteensä ikinä. Siitä ehdottomasti pisteet Helsinkiin, Turkuun verrattuna.

Sitten on vielä se yksi aspekti ihmisen elämässä. Eritoten nuoren miehen elämässä. Kyllä te hyvin tiedätte mitä tarkoitan, seuraelämää romanttisessa mielessä. Silläkin saralla kaikki on mallillaan.

Olen rakastunut. Proikkariin.

“I never knew a guitar player worth a damn.” — Vernon Presley, to his young son Elvis, in 1954

Mitä tehdä kun tilille jää rahaa laskujen maksamisen jälkeen? No, pistetään rahaa haisemaan tietysti. Netissä. DVD:hin.

Sunnuntain saldo: Miami Vice Season 1, Lost Season 2, Stray Cats Rumble in Brixton ja Lock, Stock & Two Smoking Barrels.

Hyvää pikkujoulua, minä.

Säästinpä tänään reilun parisataa euroa olemalla ostamatta itselleni iPodin. Kyseisen laitteen hankinta on pyörinyt mielessä jo pitkään, ja kun Kulutusjuhla tänään kertoi että Applella on ale, oli ostosuoritus jo melko lähellä.

Sitten oivalsinkin yhden merkittävän asian. iPod on siitä typerä kapine, ettei se suostu puhumaan kuin iTunes:in kanssa, josta minä saan näppylöitä. Soitin joka ei tietokoneelle osaa näyttäytyä ulkoisena tallennemediana, on mielestäni huono tai vähintäänkin puutteellinen, eikä sellaista kapistusta minun omistukseeni tule.

Eli tällä kertaa se onkin minä, eikä Steve Jobs, joka nauraa koko matkan pankkiin.

Hyvää pikkujoulua minä.

bq.. < amok-> “Hello. I’m a PC.”
< amok-> “And I’m a Mac.”
< amok-> “I’m good at business applications.”
< amok-> “And I come with free porn.”

#hurina@IRCnet

Apple Sells “Refreshed” Laptop Filled With Porn To 11 Year Old Girl

Blogilistan suosikkieni määrä on paisunut parin vuoden takaisesta noin kymmenen blogin listasta, hallitsemattomaan noin sataanviiteenkymmeneen blogiin. Osittain johtuen tylsistä työpäivistä jolloin ei ole mitään tekemistä ja selailee Blogilistaa randomilla lisäten samalla mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia listalle.

Ongelmalliseksi tämä muuttuu silloin kun sattuu olemaan muutaman päivän poissa tietokoneen ääreltä, eikä näin ollen lue lukujonoon kertyviä juttuja. Olkoonkin etten orjallisesti lue näissä tapauksissa läheskään kaikkea, vaan käyn läpi tietyn ydinjoukon jota voisin ehkä nimittään suosikkieni suosikeiksi.

Kuitenkin tekisi mieli siistiä listaa tiiviimmäksi, kun tuntuu että siellä on kuitenkin niin paljon turhia mitä ei juuri koskaan tule luettua, mutta ei raaski poistaakaan koska se seuraava blogaus saattaa olla tosi mielenkiintoinen.

Ehkä Blogilistaan pitäisi saada suosikkien suosikit-lista, tai kenties vielä parempi olisi suosikkikokelas-lista, johon lisätyt blogit poistuisivat listalta tietyn ajan jälkeen, ellei niitä ylennetä suosikeiksi. Miten olisi “Sami”

Minä ajattelin kuitenkin nyt — tai ainakin lähiaikoina — repäistä ja tyhjentää koko suosikkilistani, poislukien sen ydinjoukon. Pahoitteluni, jos juuri sinun kohdallesi sattuu tämä yhden tilaajan katoaminen. Suositelkaapas minulle niitä kokelaita, joilla sitten voisin listaani täydentää. Vaikka itseäsi, tai kaveriasi, tai muuten vain mielekkäitä. Saa suositella myös Blogilistan ulkopuolelta.

Virkanainen perusti bloggaajille oman Joulupadan.

Osallistu sinäkin Pelastusarmeijan Joulupatakeräykseen.