/dev/nikc/blog

Noin niin kuin perinteisesti miittien jälkeen on tapana rustailla jotain aiheesta. Mitäpä eilisestä nyt sitten sanoisi? Oleellisinta lienee ihan alkuun todeta että oli kivaa, kuten perinteisesti on tapana olla. Tänään on hieman väsyttänyt, joka ikävä kyllä myöskin tuntuu muodostuneen perinteeksi.

Jotenkin minä onnistuin eilen jämähtämään paikalleni heti saapumishetkestäni, joten en juurikaan tavannut uusia kasvoja, eivätkä uudet kasvot minua joka tietysti on paljon paljon tärkeämpää, joillekuille ehdin kuitenkin lyhyesti esittäytyä. Olisi kuitenkin pitänyt olla tässä suhteessa selvästi aktiivisempi, sillä en ole tänään saanut yhtään uutta tilaajaa, kuten perinteisesti olen tavannut saada.

Ehkäpä pitäisi soveltaa Facebook:in monille tuttua käyttöliittymää ja lisätä omaan rintaani Add to friends -nappi, niin minä olisin jo ikään kuin ottanut ensi askeleen tutustumisessa ja loput tapahtuisi itsestään. Ehkä jo ensi kerralla.

Summa summarum, kiitos hyvästä seurasta Marinadi, Kari (eikun Val “Visa Kopu” Kilmer), Kervå, Hilpari, Sami, Marjut, Schizo, Janne, Lauri, Leena, Elma, Kaura, Kriisi, Turisti, Visukinttu, Junakohtaus ja kaikille teille muille jotka olitte paikalla ja teitte miitistä miitin. Niin ja toinen erityiskiitos kuuluu järjestäneille tahoille, Marille ja Schizolle.

Linkkejä en kerää koska Sun Äitis teki sen taas. Eli kaikki on aivan kuten ennenkin, mikä on turvallista, koska se ehkäisee perhosefektiä.

Ensi kertaan, kuomat.

Things Rick Astley would never do: Give you up. Let you down. Run around and desert you. Make you cry. Say goodbye. Tell a lie and hurt you.

Why?, you ask.

Well.

Because.

Suomenkielinen Wikipedia kertoo että Lauri on ollut jo pitkään suosituimpia miesten etunimiä. Olen elänyt siinä uskossa että nimen suosio kertoo lähinnä siitä miten herkästi lapsille kyseinen nimi annetaan. Ilmeisesti suosio voi olla konkreettistakin, sillä eilen ainakin Lauri & Kumpp. onnistuivat keräämään tavastianmitalla nuoria tyttöjä paikalle. Tai ehkä he odottivat sitä Tähkää, luomuhan on in?

Se yksi ainakin oli kovin innokas. Jaksoi jumpata polvia notkutellen koko puolitoistatuntisen laulutuokion. Kädetkin heiluivat kuin heinäseipäät. Taisi olla niitä kirkasotsaisia runotyttöjä. Onneksi heilläkin on oma yleisönsä.

Itseni jättivät melko kylmäksi. Siis orkesteri. Kyllähän ne muutamat biisit rokkaavat aika kivasti, mutta lähes poikkeuksetta sen yhden suosituimmista miesten nimistä omaava pilasi kaiken avaamalla suunsa. Tästä voisi ehkä päätellä etten ole ihan kohdeyleisöä.

Tulinkin eilen siihen tulokseen että syy miksi levynsä minua ovat puhutelleet johtuukin siitä viulusta. Siinä on hetkittäin jotain samaa kuin kelttivaikutteita omaavassa rockmusiikissa. Kyykkyviulistiksi paljastui senkin soittaja, ainakin hetkittäin.

No joo. Mahtuuhan maailmaan musiikkia. Myös sellaista josta minä en pidä tai juuri välitä.

Pitäkää Tähkänne.

bq.. Tuli Turusta

Suoltaa kummaa juttua

Hei Haiku-poikuus

Vitonen 40/07

Valokuvatorstai #60: kivi

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni

Ljudet av en telefon som ringer. Kameran glider fram längs de tomma korridorerna på hälsovårdsstationen. Skratt hörs.

Kameran rundar hörnet till kafferummet där personalen sitter och dricker kaffe med dopp ur guldrandade porslinskoppar. En av personalen stiger upp och börjar promenera mot ljudet av telefonen. Kameran följer.

Personen kommer fram till receptionen, sätter sig i en fet, läderklädd arbetsstol och lyfter upp telefonluren.

– “Gomorron! Helsingfors hälsovård, Gertrud af Hällström-Bygelkrantz, hur kan jag vara till hjälp?”

– “Ja hej, det är Förnamn Efternamn, jag skulle vilja beställa tid.”

– “Nämen oj, så trevligt att ni vill komma på besök! Tyvärr måste jag nog besvära er för ert socialskydds signum för att gå vidare. Stockmanns stamkundskortets nummer passar också bra.”

– “Ja självklart. 123456-789Å.”

– “Tack.”

Personen knackar in signumet på datorn.

Datorn surrar en stund. Informationen börjar komma upp på rutan. Personen börjar se lite fundersam ut.

– “Vänta lite… Det står här att ni bor i…i…Berghäll.”

– “Ja, det stämmer.”

_TextenOREN_ börjar blinka på datorns skärm.

– “Ursäkta mig, men tyvärr kan vi inte ta emot er.”

– “Vasa? Varför inte då?”

– “Det står här att ni har gått över till Andra Sidan och inte endast hållit er till Ankdammens service. Vill man höra till Bättre Folkets-nation, får man tyvärr inte simma i andra vatten.”

En stunds tystnad

– “Jag förstår…”

– “Bra så. Farväl.”

Personen lägger ner luren, plockar fram en flaska Punsch ur bordslådan, häller upp en snaps och häver den i sig. Lutar sig sakta bakåt i läderstolen och pustar ut. Ler.

Kameran flyttar sig till fönstret där solen skiner, fåglarna kvittrar och skrattande barn promenerar på gatan.

Fade to black.

Skribenten är en finlandssvensk helsingforsbo som en gång använt sig av Berghälls hälsostation.

Sairastaessaan ehtii miettiä kaikenlaista.

Kuten vaikkapa sitä muistaako kukaan Pinky & The Brain -nimistä piirrettyä?

Minä muistan. Se oli mielestäni hauska. Ja sillä oli hieno tunnari.

Että sellaista.

Lisäksi olen huomannut että ulkomaiset kanavat ovat suomalaisia rehellisempiä.

Eilen nimittäin, kun olin katsonut YLE Teeman esittämän elokuvan Vaarallisia Suhteita, aloin selaamaan elektronista ohjelmakarttaa. (On se vaan hienoa tämä digiaika, eikös vain?)

Siinä se sitten komeili. En tiedä kanavan alkuperämaata, tai mitä lähetys sisälsi, mutta ATV -niminen kanava kertoi rehellisesti ohjelmatiedoissaan: Senden Baska.

Ihan kuten nämä kotimaisetkin kanavat, tosin täällä niitä kutsutaan chateiksi.