/dev/nikc/blog

Serkkuni autossa oli aikoinaan, ja saattaa toki olla edelleenkin, EU:ta vastustava tarra jossa luki Skyll inte på mig, jag röstade ju nej..

Siinä samassa hengessä.

EFFiläinen(Electronic Frontier Finland) olen nykyään minäkin, kauniimmasta puoliskostani intoutuneena.

Kun kerran minulle valokuvausharrastuksen myötä kerääntyy nurkkiin enemmän kuvia kuin normaalin (tai järkevän) ihmisen mielestä olisi suotavaa, ajattelin voisi olla ajatusta koota niistä pieniä kokonaisuuksia – sen suuremman ja sen satunnaisen rinnalle – joita sitten voisi maailmalle henkselit paukkuen esitellä. Jos niistä vaikka joku itselleen jotain saisi.

Pitemmittä puheitta: Camera walks, #1

bq.. In 1978, Jim Davis began a newspaper comic strip called “Garfield”. For almost thirty years, this strip has endured, primarily because its inoffensive, storyless humour is immediately accessible. It is, if not quite the Lowest Common Denominator of the comic world, at least as close to it as one can get without being obviously mediocre.

The comic changes dramatically when one removes the thought bubbles.

“Garfield” changes from being a comic about a sassy, corpulent feline, and becomes a compelling picture of a lonely, pathetic, delusional man who talks to his pets. Consider that Jon, according to Garfield canon, cannot hear his cat’s thoughts. This is the world as he sees it. This is his story.

Arbuckle – Garfield through Jon’s eyes

Suuri osa on melkoista kuraa tai vähintäänkin keskinkertaista, mutta joukosta löytyy kuitenkin joitain todellisia helmiä kuten esimerkiksi tämä Ren & Stimpy henkinen strippi.

Sunnuntaina olin taas ulkoiluttamassa kameraani samalla kun matkasin kohti pimiötä. Oikeastaan oli vain tarkoitus poiketa kahville kohtalotoverini kanssa yhteen suosikkikahviloistani ja samalla täyttää filmin loppu että saisin viikon projektikuvat kehitettyä.

Päivä ja eteen tulleet maisemat kuitenkin yllättivät näyttävyydellään ja sitten siinä tyhjeni toinenkin rulla ihan huomaamatta. Joistakin kuvista tuli oikein kivoja, mutta se kuva jäi vielä odottamaan itseään.

Innostuminen usein tekee minulle niin. En muista keskittyä olennaiseen. Voisi jopa sanoa että unohtuu the big picture. (Pun intended.) Mutta oli se silti ehkä hienointa talvimaisemaa mitä tänä vuonna on tarjoiltu.

Mutta nyt minä menen tekemään kaakaota ja nautin sen kanssa kotona leivottua Runebergin-torttua.

bq.. Pikkasen kiirust ollu joka virmas lomie jälke. Tosakin näin SPR:n veripalvelun hoitaja, mikä sanos, et hänel on niin kiirus et on ollu ihan plasmat sekasi.

Ämmäporukka oli tilannu Matti Nykäsen rippama polttareihi. Ei ollu mikkän muuttunu sit Kalkkary kisoje. Etunoja oli kohtalaine mut pitut olis saanu olla enämpiki.

Turu lintutiätelline yhristys on voittanu ponkamise suamenmestaruuren. Tulos oli sataykstoist lintu. Tamperen yhristyksen rotesti hylätti. Tuamaristo huamautti, et vaik oli nähty kakssata pulu Tammelan toril, ni ei se riitä ko tarkotus on nährä eri lajei.

Simmost lintuflunssa on kuulemma ny ollu Turuski. Börssis mää kuulin ko yks kaupparatsu sanos, et hän o joltain tipult saanu kauhia tauri.

Ulkomailt. Tamperelaise isoäiri o ruvenne syämän e-pillerei, ettei tulis lapsellapsi lissä.

Vormulauutissi. Kimi Räikköne tiana kahreksankymment miljoona vuares. Veroi hän ei maksa ollenka. Ei tiättykän, ko kerran kysymykses on kilometrikorvaukset.

Matisse-näyttely ollan ens suveks Turku hommamas. Täsä yhteyres on saatu selvil, et Matissel oli aikanas Turus veli ja sen nimi oli Teposse.

Turu yliopistol ov vessakirjoituksist tehty väitös. Sen mukkan naiste vessois on enempi ja paremppi kirjotuksi kum miäste vessois. Ei mikkän ihme. Niil om molemma käre vappana.

Ananassäilykkeist on tina löyretty. Tämä oli tiaros jo ennestäns. Jos vaan vaik kahreksankin votka ananasmehul jua, ni on tavallise tinas.

Nämät huumeirenkäyttö alka olla mahroton riasa Turun seurul. Suanensisäsesti käytetän paitti heroiini ja tommottost ni myäs alkkohooli. Mää ainakin kuulin kun yks äijä sanos Pörssin paaris kun tilas viskin, et pane tämä mun piikkiini.

Näin Turuss!

Jos jäit kaipama vähä lissä, ni niit voit vahrata Rario Saran nettisivuilt.

Kas miten sopivaa. Samana vuonna kun minulle viikate (kuvainnollisesti) heilahtaa – kuten aikoinaan ajattelin – alkaa televisiossa ohjelmasarja jossa esitellään menneiden aikojen ilmiöitä. Esimerkkeinä C64 ja Neon 2.

Aivan kuin en jo muutenkin tuntisi itseäni tarpeeksi vanhaksi.

Helvetti.

Olitko jo muuten tullut ajatelleeksi että vuonna 90-syntyneet ihmislapsoset jakavat tästä vuodesta alkaen baarisi kanssasi?