/dev/nikc/blog

Siinä minä olin, yhdellä niistä minun tavaramerkkinäkin tunnetuista yöjuoksuistani, keskellä Ruissalon pimeintä metsää, mukanani vain puoliksi kuluneet paristot ja digikamera. Olin kuullut huhuja omituisista valoilmiöhavainnoista luoteis-Turun yläpuolella pitkin viikkoa ja olin päättänyt tehdä elämäni skuupin. Tätä paljastusta, joka varmasti takaisi lihavat eläkevuodet, ei veisi minulta kukaan.

Arvelin sen kuuluisan sylttytehtaan olevan Suomen Puolustusvoimien Ruissalon saarella olevan tukikohdan. Suunnistin siis sitä kohti ja istahdin alueen liepeille sammalmättäälle odottelemaan.

Tunteja kului. Ja kynnet. Epätoivon ja oman mielenterveyteni epäilys ehti käväistä vierailulla useammin kuin kerran. Tunsin jo kylmyyden tunkevan ahnaat riipivät kyntensä luitteni ytimiin, kuin Aura-sillan Penan sormet Sinol-pullonsa kaulan ympäri, kun yht’äkkiä metsä valaistui kuin alkuräjähdyksessä!

Kuin mielipuoli järkeään, hapuilin kameraani taskusta.

Tähtäsin ja laukaisin.

Valoilmiö katosi noin sekunnissa.

Piip-piip ilmoitti kamerani onnistuneesta tallennuksesta muistikortille.

Kuola valuen käänsin katseeni kamerani pienelle näytölle katsomaan valoherkälle piirille vangitsemaani tulevaisuudenturvaani. Tuota muserruksen tunnetta en voi kuvailla, Empire State Buildingin kattotasanteelta uuden Cadillacisi päälle tiputettu kymmenen tonnin paino voisi kuitenkin olla lähellä totuutta. Oikeastaan ainoa joka voisi tietää miltä minusta tuntui, on maannut meren pohjassa vuodesta 1912 törmättyään luotsaamallaan laivalla jäävuoreen.

Miksi…

Valokuvatorstai #29: epäonnistunut otos

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni

Valokuvatorstai #28: tarina

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni

!(noborder center)/wp-content/uploads/2006_11/kaapelitehdas_small.jpg (Kaapelitehdas 27.11.2006)!:/wp-content/uploads/2006_11/kaapelitehdas.jpg

Mikä on tämä omituinen valoilmiö marraskuisella taivaalla? Onko se nyt se Apocalyptica, eikun mikä Apocalypse, vai mikä se nyt oli… Pohjois-Korea?

Sunnuntain harmaasta aamusta [älä yhtään irvistele siellä, minulle se oli vielä aamua] huolimatta, päivästä tuli oikein nätti sen jälkeen kun pilvet väistyivät auringon tieltä. Juuri sopiva päivä pieneen ulkoiluun hyvässä seurassa, ja etenkin sopiva päivä ex tempore visiitille Suomenlinnaan. [Enkä muuten ennen tätä tiennyt että HKL:n matkakortilla pääsee vesiteitsekin.]

Siitä olikin vierähtänyt melkoinen tovi viime kerrasta kun paikalla kävin. Voisikin sanoa, että olen tavannut poiketa linnakkeessa säännöllisesti noin neljäntoista vuoden välein. Jatkossa voisi kuitenkin kasvattaa käyntifrekvenssiä, paikka oli nimittäin aika hieno. Niin hieno, että innostuin ottamaan heikkolaatuisia kuvia kännykässäni olevalla kameralla.

Muutenkin koko viikonloppu meni hienosti hyvästä ruoasta, hyvästä viinistä ja hyvästä seurasta nauttiessa. Näin maanantaina kuitenkin vähän väsyttää, koska se kuuluu maanantaiaamuun, mutta se ei haittaa koska viikonlopun blogipäivityksissä riittää lukemista. Viikonloppuna kun tuli ihan huomaamattaan välteltyä tietokonetta ja internetiä, joka on melko harvinaista herkkua näin elämäntapanörtille. Ehkä minullekin on kuitenkin siis vielä toivoa.

A Tribute to Kuvia Kurvista on keräillyt kuvia punaisista kulkuneuvoista. Minä bongasin lauantaina Naantalissa poiketessani tällaisen klassisen janispetkeen ja omistan sen ATTKK (A Tribute to Kuvia Kurvista):lle.

1. Millä valokuvaat (kameralla tietty, mutta millaisella — onko sinulla useampikin ehkä)?

Tällä hetkellä on käytössä vain puhelimen kamera, mutta hei, lo-fi on siististi cool. Eikö?

2. Miksi valokuvaat ja mitä?

Omaksi huvikseni ja lähes mitä tahansa. Matkoilta otettuja turistiräpsyjä riittää.

3. Pidätkö ottamistasi valokuvista?

Joistakin.

4. Käytätkö mitään kuvapalveluja verkossa (esim. tulostusta, säilytystä, jakoa tms.)?

Omaa galleriaani.

5. Jos saisit valita kaikista maailman valokuvista yhden seinällesi, ihan minkä vaan, minkä ottaisit?

En tiedä.

Viikkovitonen 46 –06

Valokuvatorstai #22: syksy

Kuva on turusta, muutaman vuoden takaa.

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni