/dev/nikc/blog

Hyvään ateriaan kuuluu oleellisesti paitsi seura, sopiva juoma ja miellyttävä ympäristö myös hampaiden väleihin jääneen take away-annoksen pois tikuttaminen.

Moni ravintola tiedostaakin tämän ja tarjoaa asiakkailleen tähän työkalut, jotka tosin ovat lähes poikkeuksetta vialliset. Vähän sama kuin tarjoaisi ruuvin vääntämiseen vasaraa: kyllähän sillä voi saada jotain aikaiseksi, ja todennäköisesti saakin, mutta suoritus on vaivalloinen ja lopputulos nyt on vähän mitä on.

En muista koska olisin nähnyt ravintolassa tarjolla muita kuin niitä pyöreitä tikkuja, jotka siis eivät ole hammastikkuja, vaan cocktailtikkuja, joilla voi oikein hyvin harppunoida dippikulhosta sinne tipahtanutta lihapullaa, mutta ei juurikaan siistiä hampaanvälejään. Yhtä hyvin tarjolla voisi olla lyijy(väri)kynä, joka toimii täsmälleen yhtä hyvin kuin e.m. niin kauan kuin on terävä kärjestään mutta tarjoaisi bonuksena kivan värin.

Nimittäin sen kuvittelisi olevan joka iikalle jokseenkin selvää, että hammastikku on se kiilamainen, takapäätään kohti laajeneva, puusta valmistettu kertakäyttöinen¹ väline. Jollei ole, niin sopii palata siihen lapsille tuttuun peliin jossa erimuotoisia esineitä sovitellaan erimuotoisiin reikiin harjoittelemaan sitä pyöreätä palikkaa siihen kolmionmalliseen reikään.

Muut MOPV-sarjan kirjoitukset

Joskus tuntuu että geenipoolia olisi syytä vähän “kloorata”, vaikka myöhäistähän se tässä vaiheessa on. Vittu mitä touhua.

Muut MOPV (Maailmassa on pieni virhe)-sarjan kirjoitukset

En ollut taas vähään aikaan syönyt limppua…

Kävimme eilen Morsiamen kanssa katsomassa Ilotulituksen SM-kilpailua. Tarkoituksena oli nauttia komeasta esityksestä ja tietysti myös samalla hieman harjoitella kuvaamista.

Löysimmekin hienon paikan Linnanmäen kallioilta, paikan josta aukeni koko Helsingin keskusta upeana panoraamana. Tai siis. Löysimme sen jälkeen kun olimme ensin seisseet tuijottamassa raketteja puun oksiston lävitse.

Kuvia otin monia, mutta hyvin harva niistä on esityskelpoinen. Pannaan ensiyrittämän piikkiin. Ja kehnon jalustan. Laitoin minä ne muutamat onnistuneet, tai ainakin vähiten epäonnistuneet, näytillekin – säästäväthän vanhemmatkin lastensa ensituherruksia.

Ensi vuonna sitten uudestaan, ainakin yhtä kokemusta kokeneempana, paremmalla menestyksellä.

Tänään huvitti kun kaveri kertoi kuulleensa eilen Radio Rockin mainostavan ilotulituksen tulevan “radiosta suorana lähetyksenä”.