/dev/nikc/blog

Seuraava kirjoitus on suunnattu tietoliikenneverkkoja (ja laitteita) hyvin tunteville nörteille, muut voivat rauhassa jatkaa kahvin hörppimistä.

Skenaario

Minulla on kaksi wlan-tukiasemaa jotka pitäisi saada juttelemaan keskenään. Toinen on Welholta saatu Thomson TCW710 kaapelimodeemi missä on sisäänrakennettu wlan-tukiasema. Toinen on Buffalo AirStation Turbo G.

Buffalo tuli hankittua keväämmällä, ja kun Welho tarjosi mahdollisuutta saada liittymän nopeudenkorotuksen kaupanpäällisiksi lahjan, mistä yksi oli wlan-tukiasema, tartuin tarjoukseen. Ajatuksena oli päästä eroon olohuoneesta makuuhuoneeseen lattiaa pitkin kulkevasta verkkokaapelista siltaamalla tukiasemat keskenään, makuuhuoneessa kun oleilee kaksi tietokonetta jotka eivät puhu wlania.

Kaunis ajatus, eikö vain? Alla jonkinlainen verkkokaaviota imitoiva kuva jossa esitetään toiveeni visuaalisesti. (Saa nauraa.)

Tämä ei kuitenkaan onnistu minulta, ei sitten millään. Joko kyse on minun taitojeni vajavaisuudesta, tai sitten eri valmistajien laitteet eivät kertakaikkiaan vain suostu juttele keskenään sopuisasti. En tiedä. Ensimmäistä melko varmasti, toisestakin alan olla pikku hiljaa melko vakuuttunut (vaikka se teoriassa mielestäni kuulostaakin vähintäänkin oudolta, onhan kyseessä vain TCP/IP:tä (vai olenko väärässä tässäkin? sillä vaikka taitoni ovat vajavaiset, pitäisi niillä kuitenkin pärjätä aika pitkälle.

Jos joku teistä lukijoistani osaa minua ongelmassani auttaa, tai jopa ratkaista sen, palkinto odottaa lunastustaan. Palkinnon luonteesta voidaan keskustella.

Nämä tällaiset hahmojutut ovat yleensä aika huonoja ja hölmöjä, mutta koska tuolta löytyi tuo suudelmia täynnä oleva pää, piti minunkin tehdä hahmo loppuun asti. (Koska minähän olen aina pää täynnä suudelmanjälkiä. [Ja animaatiohan esittää tilannetta jossa Proikkari tenttaa syytä siihen.])

(via Vuh, vuh, Matkalla

Ensimmäinen työpäivä kesäloman jälkeen on tuntia vailla pulkassa. Melkoinen kokemus, onneksi moinen koitos on vain kerran vuodessa.

Kokemuksen kruunasi tänä vuonna eilisen parin kaljan reissun muuttuminen SilmätLiikkuuLisääViinaa -reissuksi, jota vielä kunnioitettiin juhlallisella päätöksellä olla tekemättä huomenna (eli tänään) yhtään mitään hyödyllistä. Ainakin yksi lupaus jonka olen pitänyt. Kokeilkaa muuten “Nikka” -viskiä, se on nimittäin aika hyvää. Sandels & Sveicci tarjoilee.)

Onnekseni en kuitenkaan ole lomaltapaluukärsimykseni kanssa yksin. Ja toimisto on muutenkin kokolailla tyhjänä, joten nakkisuojaankaan ei ole tarvetta pyrkiä.

Positiivinen yllätys oli loman aikana paikalle ilmestyneet uudet työpöydät. Huomattava parannus entisiin, jotka eivät oikeasti olleet edes pöytiä, vaan Kaapelitehtaalta lainattuja ovia jaloilla varustettuna. Ja kaikki työkaveritkin, yhtä lukuun ottamatta, ovat edelleen työsuhteessa.

Äääh…

Pakko se on hyväksyä. Loma lähestyy väistämätöntä loppuaan.

Vaan hyvillä mielin voi kuitenkin katsahtaa taapäin ja ainoastaan ihailla itseään hyvin vietetystä lomasta.

Loma kului lähes kokonaisuudessaan matkustellen, Helsingissä vietin ainoastaan muutaman päivän aivan loman alussa, 15min junanvaihdon yhteydessä ja reilun vuorokauden pakaten matkalaukkua uudelleen seuraavaa matkaa varten.

Kolmen viikon aikana ehdin siis käväistä Joensuussa (Ilosaarirock, jee jee!), Kolilla, Ilomantsissa, mökkeilemässä järven rannalla jossain Savon ja Pohjois-Karjalan rajamailla , Turussa, Kustavissa ja Pietarissa.

Sateettomia päiviä on tähän mennessä kertynyt Suomessa kaksi ja tänään näyttää aika lupaavalta että saldoon voi lisätä yhden. Kauniita päiviä on kuitenkin ollut useita, kosteudesta huolimatta.

Kunhan ehdin (ja jaksan) niin laitan näytille lisää idyllisiä, hauskoja, romanttisia tai muuten vain kaikin tavoin upeita loman aikana kuvaamiani kuvia. Siihen asti aion kuluttaa sen mitä lomasta vielä on jäljellä parvekkeella punaviinin seurassa.

Näe vanha klassikko uudessa valossa:

Viimeisiä hetkiä loman alkuun vietetään. Jäljellä enää minuutteja.

Oikeasti olen kyllä ollut lomalla jo juhannuksesta lähtien, mutta fyysinen ilmentymäni on ollut pakotettu käymään päivisin töissä. Mutta tästä se nyt sitten alkaa, eikä kyllä yhtään liian aikaisin.

Heinäkuu vietetään kokonaisuudessaan reissun päällä akselilla Nuuksio¹-Joensuu-Turku-Kustavi-Pietari²-Helsinki. Odotettavissa siis entisestäänkin harventunutta kirjoittelua kolme viikkoa tästä hetkestä eteenpäin.

Pitäkää kivaa mutta olkaa kuitenkin varovaisia ettette itseänne telo.

Se on, jätkät, menoa nyt.

Tältä näyttää maisema Meritallin terassilta kauniina kesäiltana. Hyvä paikka, kertakaikkiaan. Erityisen hyvä siksikin ettei se kuulu niihin ravintoloihin joiden terassi suljetaan jo iltakymmeneltä.

Huomenna on viimeinen kesälomaa edeltävä työpäivä. Oli se jo aikakin.