/dev/nikc/blog

Sitten kun/jos pidän tuparit, etkä keksi mitä ihmettä toisit, tässä sinulle vinkki.

Olin tänään ystäväni seurana päivystyksessä. Siinä odottelun aikana, tuli Ylen TV 1:ltä Luontohetki. Ennen en tiennyt että pelikaanin poikaset ovat rumia. Nyt tiedän.

Aikuisenakin ne ovat kumman näköisiä. Alla yksi esimerkki.

Jos jäit janoamaan lisää, Flickr:ssä on Pelican pool. Varsågod.

YouTube on kyllä hyvä vekotin ajan tappamiseen, ehkä liiankin hyvä. Löysin sieltä tämän mahtavan pätkän Who Framed Roger Rabbit? -elokuvasta. Kävin aikoinaan katsomassa sen elokuvateatterissa. Olin vielä alaikäinen (ikäraja oli 12, minä vasta 11) ja harjoittelimme kaverini kanssa muistamaan mikä vuosiluku pitää sanoa jos lipunrepijä kysyy. Ei kysynyt.

Pni oli bongannut YouTubesta pätkiä The Muppet Showsta.

Siitä inspiroituneena hain niitä minäkin. Koitin löytää suosikkihahmoani Animal:in tähdittämiä osioita. Tässä löydöt.

• Fever
• Falling
• Drum duel (älä klikkaa jos olet allerginen rumpu-sooloilulle)
• Animalin haastattelu

Sitten löytyi vielä pätkä jossa Animal on merkittävässä osassa, vaikkakin pääfokus on vieraassa, Michelle Pfeifferissa.

Joukkoon pitää tietysti myös saada vielä yksi vähän joukosta poikkeava pätkä. Infotainmenttia Muppettien malliin.

Update, 15:33

Ihan pakko laittaa muutama lisää. Tästä tuli nyt jonkinlainen addiktio. Toivottavasti ei kovinkaan pitkäaikainen.

• Dancin’ with Myself
• Benedictine Monkees
• The Banana Sketch
• She Drives Me Crazy

Tälle vuodellehan tuntuu riittävän näitä (visuaalisesti) hienoja hetkiä. 01:02:03 04.05.06 ja 06:06:06 06.06.06 nyt ainakin. En tiedä mitä tein kyseisinä hetkinä, todennäköisesti nukuin.

Jottei nyt ihan täysin tyngäksi jäisi, laitetaan kaupan päälle vielä pari linkkiä.

• Hauska flash-animaatio
• 42 unveiled
• Kansallinen Slayer-päivä

Update 7.6

Sittenhän on vielä tuo 08.07.06. Kaikkihan sen vanhan vitsin blondin puhelinnumerosta muistavat, eikö vain?

Tänään olen suorittanut ilmoitukset asianomaisille tahoille, niin nyt asiasta voi jo puhua. Minä vaihdan työpaikkaa. Eikä siinä vielä kaikki, vaihdan myös kaupunkia. Vapise Helsinki, vai kuuluuko se rooli minulle?

Viisivuotinen taival mainostoimistossa tuli siis päätökseen. Tai tulee päätökseen kuukauden lopussa. Nykyisessä pestissäni olen saanut tehdä paljonkin vaihtelevia työtehtäviä — HTML-koostosta b2b- ja b2c-sovellusten suunnittelusta flash-pläjäyksiin — mikä on kieltämättä ollut erittäin mukava piirre. Tulevassa työssäni kehitetään teknologiaa. Ohjelmointi muuttui siis yhdestä tehtävistäni päätoimekseni. Me likes. Muuta mukavaa uudessa pestissäni on kokopäiväisyys, eikä palkankorotuksessakaan valittamista ole.

Kaikkein jännittävintä — tai se mikä aiheuttaa eniten perhosia vatsaan — lienee kuitenkin siirtyminen koto-Turusta, missä olen syntynyt ja kasvanut, kehä-kolmosen sisäpuolelle. Onhan se suuri muutos lähteä pois tutuista kuvioista täysiin uuteen ympäristöön. Onneksi on kuitenkin muutama tuttu tehnyt jo samoin, niin voi sitten heidän oleiluaan terrorisoida jos yksinäisyys iskee.

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin erittäin avoimin ja iloisin mielin lipumassa kohti uutta elämänvaihetta. Jos joku tuntee halua esitellä kaupunkia ja hävitä biljardissa, ota toki yhteyttä. Heinäkuussa kajahtaa!

Vituttaa. Hienoja juttuja tapahtuu, mut aina löytyy joku tai jotkut jotka omalla pessimistisellä laatikkoajattelullaan osaa ampua alas korkeuksista. Osui ja upposi. Crash and burn. Kiitti vitusti.

Tällä kertaa pahiten sylettää ajatusmaailma että menestys on jotenkin riippuvainen plakkariin saadusta saunansytykkeestä. Näin on. Piste. Asiasta en suostu keskustelemaan, huolimatta vasta-argumenteista. Tai sano vaan, mut oikeassa olen kuitenkin. Näin on aina ollut ja on aina oleva. Amen.

Kaiketi nämä ajatukset ovat peruja jostain näiden henkilöiden omasta taustasta, joten suotakoon se heille. Heikkous se kuitenkin minusta on jos se ainoa varteenotettava vaihtoehto on juuri se oma, varsinkin kun se vaikuttaa ympäristöön tällä tavalla. Puolustuksekseen voidaan kai laskea se että sentään itse toimivat niinkuin saarnaavat. Ja oma vika kai se on jos moisesta herneentyy.

Oikeastaan mulla ei (taaskaan) ole mitään järkevää asiaa, vaan jonnekin ne höyrytkin pitää purkaa enkä viitsi tuupata ketään onnetonta kanssaeläjää höyryveturin alle. Voisin ainakin helposti kuvitella avautumiseni olevan sitä luokkaa nykyisessä mielentilassani.

Jos pitää hakea jotain positiivista tästä aiheesta, niin se on kaiketi se että pääsen mittaamaan selkärankaani. Normaalisti nimittäin olisin jo eilen lähtenyt vetämään vitutuskännit, vaan päätin viikon alussa pitää nenänvalkaisukautta juhannukseen asti. Katsotaan sanoi lääkäri.

Kaiken tämän lisäksi Miami Vice-elokuvan traileri sai minut täysin tolaltaan. Missä on pastellivärit? Olkatoppaukset? Bikineihin pukeutuneet naiset? Miksi näitä elokuvia tehdään?

Sanoinko jo että vituttaa?

Tää on niin tätä.