/dev/nikc/blog

Parturini¹ suosittelemana kävin kuuntelemassa miten lontoon poikien bändi rokkaa, ja rokkasihan se. Uusi Loosekin tuntui toimivalta.

¹ The Barber Shop fredalla, muita ei enää hyväksytä.

Pätkä eilistä ukonilmaa usean perättäisen kuvan voimalla. Ensimmäinen kuva on otettu kello 22.07 ja viimeinen ruutu kello 22.33. Harmillisesti salamat olivat vain pilviä valaisevaa lajia, niitä minä tavoittelin, mutta onhan se ihan kiva näinkin.

Kyllä mä joskus vielä keksin jotain sanottavaa, sitä odotellessa harjoitellaan kuvablogin toista tulemista varten.

Pitkään on ollut tämä foorumi hiljaa, ei tunnu sanottavaa löytyvän. No, eipä sitä ole vieläkään, mutta pistetään edes muutama kuva.

Viime viikon perjantaina hakeuduin hetken mielijohteesta Kantiksen Roots-iltaan jossa lavalle asteli Jussi Syren & The Groundbreakers sekä Micke & Lefty. Ensinmainittu oli entisestään tuttu levyltä kuunneltuna (ja livenä toisen bändinsä kanssa), toinen ei lainkaan.

Vaan kyllä kannatti. Kumpainenkin vakuutti sen verran että kotiin lähtiessä oli paitsi hyvä mieli ja askel kevyt, myös molempien levy taskussa.

Maaliskuun lopussa piipahdimme Amsterdamiin. Mukava kaupunki, vaikka aivan helvetin kylmä ja märkä. Paitsi tietysti viimeisen iltapäivän. Mutta ei pidä valittaa, kyllä se työpaikalla/räntäsateessa notkumisen voitti. Niin ja sainhan minä uutta materiaalia seuraavaan blogimiittiin kaupungin vallanneilta skoteilta – aika veijareita nuo iloiset hameveikkoset.

Toki matkalla myös kamera räpsyi, m.m. ensimmäiset diakuvani kuvasin tällä matkalla. Jälkeenpäin olen huomannut että diafilmin valottaminen on juurikin niin hankalaa kuin minulle on kerrottu. Mutta sain minä silti kuvia kasaan kolmen gallerian verran.

Jännää, miten periaatteessa täysin kelvoton väline muuttuukin potentiaaliseksi lottoarvaksi poistamalla värit pelistä.

Toissa viikonlopun lauantaina järjestettiin jälleen jokavuotinen SVHY:n Klassiset Kamerat -tapahtuma. Oikeastaan toinen jokavuotisista, mutta Mäntsälässä järjestettävä on enemmänkin rompetori. Kuitenkin, kävin paikalla kääntymässä ja olisihan se synti ja häpeä poistua moisesta tilaisuudesta tyhjin käsin.

Tällä kertaa mukaan lähti kauan etsimäni 6×9cm formaatin kamera, tarkemmin Zeiss Ikon Nettar 516/2. Tarkkaa valmistusvuotta en ole ole onnistunut selvittämään, mutta jonnekin 1940-luvun puoliväliin se asettuu. Ajattelin antaa kameralle nimeksi Anne, kun vastaan tuli niin sopiva kuvakin, mutta emmin vielä.

Kamera on mallia taittuva paljekamera, eli mahtuu taskuun, kunhan taskulla on riittävästi kokoa. Suljin toimii ikäisekseen hämmästyttävän tarkasti (kunhan ei eksy 1/50 sek pidempiin aikoihin), puhdistuksen jälkeen toivon mukaan vielä paremmin, mutta sehän onkin Compur.

Pinnoittamaton optiikka on harmillisen herkkä suoralle auringonvalolle, mutta se ei tässä maassa ole suuri ongelma. Jälki on kuitenkin vähintäänkin kohtalaista. Negatiivit kestävät jopa suurentamista – vaikka alunperin sitä ei kai siihen ole suunniteltukaan, onhan Nettar se halvempi versio, Ikonta on sitten toinen tarina (jonka toivottavasti vielä joskus pääsen teille kertomaan).

Pni ei haastanut minua, mutta tyrkkynä osallistun silti. Eli:

1. Mene kuvakansiosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.
2. Valitse sieltä neljäs kuva.
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.
4. Haasta neljä ihmistä.

Minulla lojuu kuvia ympäri kovalevyä (sekä sisäistä että ulkoista sellaista) kuvia siellä sun täällä (ajalta jolloin kuvasin vain kännykän kameralla), niin vaikeinta tässä oli valita se neljäs kansio. Ratkaisin asian hylkäämällä nämä satunnaiset kansiot ja valitsin kuvan Lightroomin neljännestä kansiosta. (Tai no, tulkintakysymys [edukseni pankissa], ensimmäisen kansion neljännestä kansiosta oikeastaan, koska päätasolla ei ole neljää kansiota.)

Kuva on otettu Hakaniemen torilla 1.9.2007 klo 11:28:57 Canon 400D-kameralla. Aurinkoista näyttäisi olleen. Otin kuvan, koska kuvasin tuohon aikaan kaikkea. (Eipä sillä että se nykytilanteesta olellisesti poikkeaisi.) Kamera oli vielä uusi, vaikkakin ollut omistuksessani jo karvan yli 2kk, ja siihen piti saada tuntuma, bondata ikäänkuin.

Koska minua ei haastettu, enkä muutenkaan suosi kiertokirjeitä tai niiden sukulaisia, en minäkään haasta ketään, mutta luulen että Oopa ja Opilas voisivat omistaan löytää jotain näytettävää.