/dev/nikc/blog

Kuukausien odotus päättyi kuten kuuluikin – keikka oli hyvä. Vaikkakaan ei aivan päässyt täyteen kunniaansa korvatulpilla kuultuna, eikä kyllä oikein ilmankaan – mitä myös lyhyesti kokeilin. Korvatulppien käyttäjä kuitenkin kiittelee tänään.

Lavalla grillissä pyörineiden kanojen kohtalo jäi arveluttamaan…

Kuva aukeaa klikkaamalla isommaksi. Pienet kuvat vielä erikseen suurempikokoisina: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7

Puhetta ja kuvia toisaalla: Kriisipuuro, Kriisipuurohiutale, Skrubu, Benrope

sängyn takana
palautettua muonaa
imuriin päätyi

suihku ikkunaan
väriloisto kiihottuu
naapurit katsoo

juhlinnan jälkeen
ihan älytön nälkä
aamusta iltaan

kyökistä leijuu
herkullinen aromi
kidutusta se

Valokuvatorstai #65: portaat

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni

Oton debyytti lyhytelokuvatähtenä. Minun debyytti lyhytelokuvaleikkaajana ja kameramiehenä. Nokia N95-puhelimeni debyytti videontallennus- ja editointivälineenä.

Pitemmittä puheitta, hyvät naiset ja herrat: Otto.

Valokuvatorstai #64: saaste

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni

Jälleen yksi viikonloppu tien päällä lähestyy loppuaan. Perjantai-iltapäivästä suuntasimme kohti metsää. Lauantaina jatkoin metsän keskeltä soolona synnyinseudulleni viettämään siskon nuorimmaisen syntymäpäivää. Tänään väsyneenä palasin kodin lämpöön.

Reissut ovat mukavia, mutta parasta niissä on silti kotiin palaaminen.

Mitä minä silläkin muka teen?, totesin vajaa vuosi sitten Morsiolle kun kirjastokorttihakemusta naamani eteen tarjosi. Vaan vähänpä tiesin.

Kirjastokortiton olin ollut jo vuosia johtuen nuoruuden hairahduksesta jonka takia Turun kaupungin kirjastolaitos ei ilman rahallista korvausta kirjastokorttia minulle enää myönnä. Helsingin vastaava onkin sittemmin saanut minusta ahkeran kanta-asiakkaan. Eikä vähintään uusimman intohimoni, valokuvauksen, ansiosta, jonka inspiroimana olen ahminut valokuvakirjoja ja valokuvausta käsitteleviä kirjoja kuin lehmä heinää. Eli suurissa määrissä ja nautinnollisesti märehtien.

Eräs teos joka teki minuun suuren vaikutuksen on Juhani Seppovaaran Mopolla Suomeen.

Päiväkirjamainen kirja alkaa siitä kun saavutaan lappiin vaellusretkelle, joka hetken mielijohteesta muuttuukin mopovaellukseksi halki Suomen – pohjoisesta etelään ja lännestä itään pitkin maanteitä, kantateitä ja pieniä hiekkateitä.

Metsää, järveä, autioita torppia ja persoonallisia henkilöitä. Ruisleipää ja olutta.

Hyvin kirjoitettua runollista ja etenkin kansallisromanttista pohdintaa kotimaastamme ja maailmasta noin yleensä. Tunnelmaa kuin Taunon ja Ansan kanssa heinäpellossa. Ja kuvituskin on kohdallaan.

Suosittelen.

Kansan palvelija, totuuden airut, viestinnän taivaan kirkkaimpiin tähtiin kuuluva Ilta=Sanomat kertoo että naapurivaltiossamme järjestetään salahäitä.

En nyt ole aivan varma, mutta käsittääkseni salaisuuden määritelmään ei kuulu että asiasta uutisoidaan lehdessä. Tosin en ole siniverinen, niin voi olla, ja hyvin todennäköistä onkin, että olen täysin pihalla.

Arvatkaapa olisinko mieluummin:

a) töissä
b) jossain aivan muualla

Reissun päältä Shozu:lla tehdyt postaukset ovat melko kaameita noin ulkonäöllisesti, mutta tulipahan sekin testatuksi. Helppoa se kyllä oli.

Edit 15.10. 16:15: Nyt Shozu näköjään tarjoaa silkkaa 404:ää kuvilleni. Hienoa.

Edit 20:21: Tadaa, it’s a miracle! Kuvat palasivat. Taidanpa nyt laittaa ne talteen blogipalvelimen levylle.

Lento saapui Suomeen ajallaan. Kotona olimme vähän jälkeen puolen yön. Kissa tervehti ovella ja viski baarikaapilla. Hyvää yötä.

Matkalla kentälle bussi hajosi jonka jälkeen matkustimme kuin tuplamäärä sardiineja sardiinipurkissa. Loput meni onneksi oikein hyvin. Paikat on koneen rivillä 3. Viskiä on hankittu. Olutta juotu. Kohta matka jatkuu.

Räntää? Mitä tarkoitat räntää?

Älytön jono ja kaksi porttia auki. Hyvällä tuurilla matkalla jo sunnuntaina.