/dev/nikc/blog

Valokuvatorstai #22: syksy

Kuva on turusta, muutaman vuoden takaa.

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni

Lauantaina minä lähdin Tampereen kautta Ellivuoreen. Matkan tarkoitus oli Rockabilly Jamboreet. Räimettä riitti heti ensi metreiltä lähtien, kun junan ravintolavaunu oli tupaten täynnä messuilta paluumatkalla olevia LVI-miehiä putki päällä [pun intended].

Jouduttuani ensin Tampereella lunastamaan lupaukseni Kari Peitsamon laulun raiskauksesta, pääsimme jatkamaan määränpäähämme.

Alla kuvakooste siitä mitä minä näin (klikkaamalla isommaksi). Sue Moreno ja Flying Saucers, molemmat loistavia.

Kosmonautti Juri Juslenkov valmistautuu tuleviin koitoksiinsa nauttimalla mallaspirtelöä, samalla päänahkahieronnasta nauttien.

Valokuvatorstai #17: muisto

Muistelen yhtä harvinaisen hauskaa iltaa noin vuoden takaa, jonka lopputuloksena minä poistuin asunnosta eri näköisenä kuin sisään astellessani.

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni

Valokuvatorstai #16: uoma. Kenkälaatikoista kaivetuilla mennään edelleen.

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni

Valokuvatorstai #15: valo.

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni

Se on sitten nähty. Kiitos oikein paljon Virkanaiselle lipusta. Olkoonkin että toivon etten olisi leffaa nähnyt, mutta se on sivuseikka. Oli se kuitenkin erittäin mukavaa käydä pitkästä aikaa käydä katsomassa elokuvaa isolta kankaalta ja jatkotapahtumat kruunasivat kaiken.

Nimittäin. Elokuvan nähtyäni, olin käärmeissäni siitä että, koska olin käynyt katsomassa elokuvan yksin, en pääsisi perinteiselle leffan jälkeiselle kaljalle johon yhdistyy elokuvan jälkipuinti. Soitin siis täysin syyntakeettomalle kaverille ja kas kuinka kävikään.

Kaverini oli sattumoisin noin kahdensadan metrin päässä syömässä, harkitsemassa elokuvaan siirtymistä, ja minähän törkimyksenä tunkeuduin joukkoon. Söin, join, ja sitten siirryttiin juomaan lisää kaverini haudattuaan ajatukset elokuvan katselusta.

Ruokailun aikana esitin Kuningasajatukseni joka oli pälkähtänyt mieleeni odotellessani bussia matkalla elokuvaa katsomaan…

Bussipysäkillä seistessäni, mieleeni pälkähti jostain ajatus monopolikännien vetämisestä. Ei siis sellaista, jotka jossain krapulalistassa esiteltiin sellaisena jolloin herätään silinterihattu päässä ja iso tukku käteistä takataskussa, vaan sellaisesta jossa juodaan yksi olut per baari per monopolipelilaudan ruutu.

T.s. Helsinki tutuksi, monopolipelilaudan avulla, kosteissa merkeissä. Korkeavuorenkadulta Erottajalle. Toivomuksena ettei ketään päädy Katajanokalle.

Sovittiin että tämä spektaakkeli laitetaan toteen 16.9.2006. Mukaan mahtuu jos haluaa.

Sovittiin myös että tästä tehdään annuaalinen tapahtuma, joskin sillä varauksella että tänä vuonna käydään läpi joka ikinen ruutu, ja seuraavina vuonna luodaan jo ihan oikeita pelisääntöjä, sattuma- ja yhteiskuntakortteineen.

Nyt minä menen nukkumaan, onnellisessa pikkuhumalassa. Huomenna minä lähden Turkuun. Tulkaa mukaan pelaamaan monopolia. Aikaa ilmoittautumiseen on 16 päivää.

…muuta sitten ei tarvitakaan.

bq.. Kaksivuotias pikkulapsi selittää kovaan ääneen jotain juttua ostoskärryssä. He ohittavat perheen, jonka arviolta noin nelivuotias tyttö istuu myös kärryissä.

Nelivuotias: Mä en sitten kestä noitten pikkulasten juttuja!

Salakuunneltua.fi — ehdotonta hupia.

Kalliosta kotiovelle on taksikuitin mukaan 6.5 kilometriä.

Valokuvatorstai #11: matka

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni

Aamulla oli jano. Semmoinen jano, joka tulee punaviinistä, eikä vettä juomalla lähde. Työmatkalla lounaaksi mukaan pakattu pastanjämä muuttui variksenruoaksi purkin livetessä kädestäni. Bon appetit!

Tää on niin tätä.

Tänään päätin matkata keittiöni avulla saapasniemen eli Italian suuntaan. Pastaa oli siis kiikarissa. Ajattelin vihdoinkin toteuttaa sen kermaisen pekoni-kinkkukastikkeen mitä olen jo pitkään himoinnut.

Kaupasta mukaan tarttui:

• Paketti prosciuttoa
• Paketti amerikan pekonia
• Fettucini tuorenauhapastaa
• Aurajuustoa (mihinpä mä sitä en laittais)
• Basilikaa (tuore)
• Salviaa (tuore)
• Kevätsipulinippu

Panostin tuoreisiin aineksiin, sillä mieleeni oli jäänyt jokin näkemäni kokkiohjelma jossa painotettiin että italialaisen ruuan salaisuus on yksinkertaisuus ja tuoreet ainekset. Ainakin tuo yksinkertaisuus sopii minulle kuin nakkisämpylä saksalaiselle poliisisarjanäyttelijälle¹.

Yllä olevien kaveriksi poikkesin vielä kolme pulloa punaviiniä, mutta se nyt ei suoranaisesti liity tähän. Lisäksi kotona oli ennestään voita, purkillinen ruokakermaa ja valkosipulia.

Annos noin yhdelle henkilölle. Valmistusaika lyhyt.

Pannu kuumenemaan ja vedenkin voi laittaa kiehumaan. Yksi sipuli ja valkosipulia maun mukaan silpuksi. Nelisen pekoniviipaletta kolmeen osaan kukin. Pekonit tulille kun pannu on kuuma. Pekonin kypsyessä pilkoin kolme siivua prosciutto-kinkkua. Pekonin ollessa lähes valmista, lykin pannulle sipulit ja kinkun. Sipulin kuullotuksen jälkeen kaadoin liha-sipulisekoituksen pannulta väliaikaisvarastoon.

Sitten tulikin se hankala vaihe. Kastikkeet on aina ollut minun Akilleen kantapääni. Ohjekirjan mukaan niitä on tullut kuitenkin onnistuneesti valmistettua. Nyt kuitenkin päätin että on pärjättävä ilman ohjekirjaa. “Siis haloo, kuinka vaikeeta se voi olla?”² Varmastikin olisi auttanut jos muistaisi edes hiukan noita mittasuhteita. No anyway…

Pannulle³ reipas nokare voita⁴. Ei mitään satoja grammoja, mutta kuitenkin vähän samoilla linjoilla kuin Yle kakkosen Makupaloissa, vähän voinee tinkiä. Perään vehnäjauhoja silleen sopivasti. Sekoita vimmatusti, äläkä anna ruskettua liikaa.

Sopivan rusketuksen jälkeen heitin perään kaksi desiä ruokakermaa. Sekoitin vimmatusti. Pilkoin äkkiä Aurajuustoa joukkoon kun huomasin sen unohtuneen. Sekoitin taas vimmatusti. Tätä kastiketta en, perkele vieköön, aikoinut polttaa karrelle. Sekoitan, sekoitan. Paksua kuin venäläinen tinneri, taisi lipsahtaa liikaa jauhoja. Maitoa joukkoon. Sekoitan, sekoitan. Johan luonnistuu. Jauhan pippuria joukkoon. Sekoitan. Maistan. Mmmm. Hyvää.

Tässä vaiheessa tein varmaankin etikettivirheen joka nostaisi kokkien hälyttimet tasolle DEFCON-1, jos moiset olisivat olemassa (tai mistä minä tiedän?) sekoittamalla aiemmin paistamani liha-sipulisekoituksen kastikkeen joukkoon.

Kiehuvaan veteen oliiviöljyä, suolaa. Perään tuorepasta kolmeksi minuutiksi. Tässä välissä ehtii hienosti avata punaviinipullon, kataa siitä lasillisen, pilkkoa tomaattia annokseen sekä raivata tiskipöydälle tilaa annoksen valokuvausta varten.

Tasan kolmen minuutin jälkeen pasta pois vedestä, pikainen huuhtelu jonka jälkeen takaisin kattilaan. Vähän oliiviöljyä perään ja sekoitusta.

Annokseen ensin pastaa, sitten kastiketta, reunallle tomaatit. Päälle revittyä basilikaa ja salviaa. Nam nam.

(via

Update 21:03 Itse asiassa, tämähän sopii kuin nyrkki silmään Valokuvatorstain kohtaus-teemaan. Ilmoitan siis tämän siihen. Muutaman tunnin se kesti, mutta kai ne piuhat vanhetessa ovat hapettuneet ja korroosioituneet, ettei voi vaatia salamannopeita reaktioita enää.

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni