Schulz!

Alkuperäisten suunnitelmieni kariuduttua ehdin jo hyväksyä kohtalon määräämän kaupunkijuhannuksen kun ystävä toimi pelastavana enkelinä ja pääsin kuin pääsinkin pois Kalliosta, maalle, jopa kalliollekin1, vain kukkulat jäivät kokematta.

Noin tunnin, tai ehkä kahden, pituisen sateen lisäksi aurinkoinen sää helli sekalaista porukkaamme jonka aika kului lähinnä syödessä, pihapelien parissa ja ala-arvoista huumoria viljellessä. Ehdimme toki myös saunoa ja uida, kuten juhannukseen kuuluu. Kokkokin koottiin1, jossa perinteistä veneen virkaa suoritti isännän isoisän valmistama jo lähes kokonaan maatunut optimistijolla.

Kovasti oli mukavaa1, vaikka maanantaiaamusta kyllä huomasi ympäripyöreiksi muuttuneiden vuorokausien vaikutuksen.

Mutta se oli ehdottomasti sen kaiken arvoista.

1 Kuvista kiitos isännälle

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.