/dev/nikc/blog

Halens poistettu

Update 3.11.2006:

TS (Turun Sanomat) kirjoittaa myös aiheesta.

Tulipa aikuismainen olo, kun Bondiin uppoutumisen sijaan viikkasin pyykkiä ja siistin asumustani yleisesti muutenkin. Hommaan ryhtymiseen on helpompi motivoitua kun jälkeenpäin antaa itselleen palkinnon.

Edit 23:03. Asensin viime viikolla WordPress-laajennuksen joka sulkee kommentoinnin X päivää vanhemmilta postauksilta. Spammia kun oli ruvennut tunkemaan ovista ja ikkunoista, osa jopa pääsi Akismet:in ohi moderointijonoon asti. Asennuksen jälkeen ei ole tullut enää yhtään. Ei edes Akismet:in haaviin. Merkillistä, mutta totta.

1. Mitä musiikkia kuuntelet juuri nyt, tai jos ei nyt soi musa, mitä kuuntelit viimeksi?

Matchbox, Gunnin’ for the Dog

2. Mitä musiikkia ostit viimeksi?

Taisi olla Metallica:n Some Kind of Monster DVD. Viimeisin CD taitaa olla Low Down Dudes:ien keikalta ostettu Baby you got something.

3. Mistä musiikista nautit viimeksi livenä?

10:s päivä kuluvaa kuuta poikkesin Quakes:in keikalla.

4. Mistä musiikista et pidä?

Kaipa tähän kuuluu paljonkin. Etusijalla kuitenkin rap-musiikki. Tosin en oikein edes osaa laskea sitä musiikiksi. Muutenkin, mitä enemmän mennään minkäkin genren hardcore puolelle, sitä vähemmän se yleensä minuun iskee. Pääasiassa olen kuitenkin lähes kaikkiruokainen.

5. Paljastaako musiikki elämäntyylisi?

Tavallaan, mutta ei kuitenkaan. Olen rockabillymusiikin suurkuluttaja ja tyylini noudattaa vähän samaa linjaa. Joskus enemmän joskus vähemmän.

Viikkovitonen 44 –06

Niingo niim mone muukki täl viikol, mää kävin Turuus.

Matkan syynä oli siskonpojan kahdeksanvuotis syntymäpäivä. Lahjaksi viedyt kolme Lordin levyä, ilahduttivat saajaa. Hallelujaa julistettiinkin monta kertaa illan aikana. Siskoni kiitteli kovasti.

Illalla me vähän varttuneempaan ikään ehtineet, vietimme synttäreitä omalla tavallamme — oluen ja viskin parissa. Minä vielä nuorimpana poikkesin vanhaan lähibaariini jossa tapasin monta vanhaa kaveria. Jälleennäkemisen riemua oli havaittavissa. Molemmin puolin.

Sunnuntaina kävin tapaamassa vanhempiani, ja nappasin samalla mukaani talvikamppeet, äidin (maailman parasta) kurkkusalaattia ja ison kassillisen omenia.

Iltapäivästä siirryimme Kuusiston linnanraunioille (jossa en ollut aiemmin käynytkään) kummitusjahtiin. Perkeleen kylmä siellä ainakin oli, ja helvetinmoinen meteli kun 9 lasta huusi kilpaa. Siskon miehen kanssa tulimme siihen tulokseen, että ulkoiluosuuden olisi kuulunut olla lauantaina, olisi meillä ainakin ollut kivempaa. Grillattu ruoka oli kuitenkin hyvää ja nuotion savussa on mukava istuskella.

Paluujunassa keksin VR:lle uuden konseptin. Lanseerataan Sinkkuliput.

Lippua ostettaessa kerrotaan omat oleelliset faktat, sen toisen osapuolen toivotut kriteerit, ja kone sitten arpoo istumapaikan samaan määränpäähän matkaavan henkilön viereen. Ainahan sitä voi sitten siirtyä ravintolavaunun puolelle jollei vieruskaverin naama miellytäkään.

Captain Stubing and friends welcome you aboard the Love Train.

Aika on kumma ulottuvuus. Yleensä tuntuu että sitä on liian vähän, joskus kuitenkin oikein mukavasti. Kuten tänä aamuna.

Minulla soi aamuisin herätyskello kuudelta. Yleensä tämä tosin tarkoittaa vain sitä että sammutan sen ja käännän kylkeä odotellen seuraavaa, kello seitsemältä, soivaa herätystä.

Tänään kuitenkin tein poikkeuksen ja jäin pöllämystyneenä istumaan tietokoneeni ääreen, missä puhelimeni oli ollut yön yli latauksessa, siristelemään silmiäni kirkkaan monitorinvalon kajossa. “Näinkö helppoa tämä nyt sitten olikin?”, ajattelin, kun yleensä tuo aamuinen ylösnouseminen (ilman sitä toista vaakatasoon kellahtamista) on mukamas niin vaikeaa.

Kello on nyt hädin tuskin yhdeksän aamulla, mutta kuitenkin olen jo ehtinyt…

• …märehtiä väsymystä pois pääkopastani
• …lukea läpi blogilistan päivittyneet blogit
• …käydä suihkussa pitkän kaavan kautta
• …juoda kupin kahvia
• …syödä reippaan aamupalan
• …katsoa MTV3:n aamulähetyksen uutiset ainakin kolmeen kertaan
• …juoda toisen kupin kahvia
• …päivitellä ulkoa kuuluvaa ikkunaan osuvien pisaroiden ropinaa
• …kauhistella sääennusteen myrskyvaroitusta
• …kiitellä itseäni siitä että omistan säänkestävät Gore Tex-kengät
• …kiroilla ettei farkuistani voi sanoa samaa
• …sättiä itseäni siitä että taas kerran luotin siihen että bussi 52 olisi ajoissa, mitä se ei taaskaan ollut
• …kiitellä bussia 505 siitä että se oli taas kerran riittävän paljon myöhässä, että bussin 52 myöhästely ei haitannut (sateessa värjöttelemistä lukuun ottamatta)
• …naureskella (hyvännäköisen) lipuntarkastajan takille, koska se toi mieleeni The Fast Show:n “Does my bum look big in this?” -sketsin (Yes dear, it does.)
• …huvittua siitä että samainen lipuntarkastaja lukee bussissa bussiaikataulua kuin hyvääkin kirjaa
• …kehitellä mielessäni blogimerkintää
• …kastua aivan helvetisti matkalla bussipysäkiltä työpaikalle (n. 200m)

Olenhan minä toki ennenkin noussut aikaisin, mutta silloin olen pilannut aamun rynnimällä nopeimmalla mahdollisimmalla tavalla töihin, että pääsisi aikaisemmin pois. Kyllä tämä tämänaamuinen tapa on paljon, paljon parempi.

Taidanpa ottaa vielä kupin kahvia.