/dev/nikc/blog

Kuolleiden purjehduskenkien seura

Jun 29th 2006

Aika väbä, sanos hai, ja planktonin nappas

12:34

Aamut Turussa käy vähiin. Yksi olisi vielä edessä. Viimeisten (tarpeellisten) muuttokamojen kuorma lähte huomenissa kohti kaunista pääkaupunkiamme siinä kuuden pintaan. Sittenhän siellä ollaan ja toivon mukaan pysytään. Tuntuu että tätä parinsadan kilometrin muuttoa jännittää enemmän kuin sitä kahdeksantuhannen kilometrin.

***

Discovery on mukava TV-kanava. Olen viettänyt viimeisen viikon kaverillani ja telkkarin kuvaputkea on tullut kulutettua. Jotenkin sitä aina päätyy tuolle infotainmenttia puskevan tuutin ääreen. Brainiac on ehdottomasti ohjelma joka pitää nähdä, jollei muuten niin oppiipahan miten hyvin muodostuneen naisen etumuksen saa yhdistettyä tieteeseen. Onhan siellä joukossa aidosti mielenkiintoisia faktapitoisia ohjelmia myös, esim. auton, bensiinin ja moottoreiden historiasta tiedän nyt paljon paljon enemmän kuin viikko sitten. (Enhän minä sanonut että ne hyödyllisiä ole, vaan mielenkiintoisia.)

Uskoakseni myös eilen kolmoselta näytetty haikaloista kertova dokumentti oli Discoveryn tuotantoa. Ainakin niitä on joku näistä kotimaisista kanavista esittänyt ja niistäkin olen pitänyt. Muutenkin olen aika perso kaikenlaisille dokkareille, kumma kyllä se on suomessa YLE joka esittää ne mielenkiintoisimmat.

Mutta takaisin asiaan, eli siihen haidokkariin. Enpäs aikaisemmin tiennyt että haikaloja on niin pirun montaa eri laatua, tai tiesin mutta en tiennyt silti. Rumiakin niitä on ja kauniita. Isojakin, todella isoja, ja se suurin ei syö edes lihaa.

Yksi rumimpia oli kuitenkin Australiansarvihai.

Australiansarvihai

Tältä tutkijat arvioivat että hait näyttivät monen monta vuotta sitten. Eli nämä nykyisten haiden esi-isät, silloin kun ne vielä olivat merten herroja. Ovathan ne tavallaan vieläkin, mutta määrällisesti alakynnessä. Ruma se joka tapauksessa on. Haiksi.

Toinen mielenkiintoinen (ja ruma) oli Saharausku.

Sawfish

En tiedä löysinkö oikeanlaisesta kuvan (unohdin täydellisen nimen), mutta kyseinen kala oli niinkin näppärä että pystyi itse erittämään suolaa ja tämän ansiosta nousemaan makean veden jokiin saalistamaan. Siitäkin se pisti silmään kun se ei näytä tyypilliseltä rauskulta. Olen tottunut siihen että ne ovat vedessä erittäin kauniisti "lentäviä" stealth-lentokoneita josta tehdään Thaimaassa kaltaisilleni turisteille lompakoita.

Rumia ovat myös vasarapäähait, mutta en nyt jaksa sitä tähän laittaa koska kaikki ovat moisen jo joskus nähneet. Niiden vasara on kuulemma evoluution mukana nykyään pienentymässä, ihan näin triviaalitietona kuitenkin.

Sitten oli se suurin, nimittäin Valashai.

Valashai

Merten suurin kala ja se syö planktonia. Mikä pettymys. Olisihan se hienoa kun moinen otus tulisi Bond-elokuvamaisten laivojenkaappausalusten tapaan monttu auki ja hotkaisisi itseään pienemmät kalat kokonaisina. Suuhun nimittäin mahtuu täysikasvuinen aikuinen ihminen seisomaan helposti, eli se on aika iso.

Sulatelkaapa tuota. Minä palaan viettämään toiseksi viimeistä työpäivääni mainostoimistossa.

Leave a comment

XHTML: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Meta

Pages

Search blog

Latest comments