/dev/nikc/blog

Kenellekään lähipiiriin kuuluvalle asia ei liene enää mikään uutinen, mutta noin kuukausi sitten päättyi reilut kaksi vuotta kestänyt avoliittoni.

Tapahtuma oli seurausta rakkaan puolisoni ja monelle teille lukijoillekin tutun persehuumoria viljelevän luopion kuukausikaupalla jatkuneesta tapailusta. Neljänkympin kriisiinsä ehtineen paskiaisen missio toteutui onnistuneesti, vaan kaksihan tangoon aina vaaditaan. Omia epäilyjäni en suostunut uskomaan vaan tuomitsin vainoharhaisuudeksi, sen sijaan uskoin puolisoni luotettavuuteen, rehellisyyteen ja suoraselkäisyyteen – valinta joka sittemmin osoittautui suureksi virheeksi.

Tämän enempää en aio asiasta puhua. Tämän kirjoituksen kirjoitan siksi ettei tarvitse ottaa asiaa puheeksi, sitten jos/kun seuraavaksi kohtaamme.

Kumpaakaan asianosaisista en välitä tavata, minulla ei ole teille kummallekaan enää koskaan mitään asiaa. Onnea vaan uusperheelle ja haistakaa paska.