Rappion kauneutta
18:56
Mikun kuvasta innostuneena ylipuhuin kaverini lähtemään ekskursiolle Kruunuvuoreen Helsingin Laajasalossa. Jo pelkkä ajatus monesta pystyyn maatuvasta huvilasta kameran linssin edessä oli erittäin houkutteleva ja se johti lopulta ylisuureen mukana kulkevaan kalustoon (koska ihan kaikkeen piti tietysti varautua). Jotain kenties opin puuskuttaessani jokaisen ylämäen jälkeen kuin höyryveturi.
Ainakin opin että pitäisi kuljettaa mukanaan polkupyöränrenkaiden paikkaussarjaa, sillä sellaisen löytäminen yllättävään tarpeeseen voi olla hankalaa. Onneksi kaupat ovat auki kesäsunnuntaisin, muuten olisi reissu loppunut melko lyhyeen kun kaverin fillari koki rengasrikon jo Herttoniemessä.
Paikkana Kruunuvuori oli erittäin kaunis, lampi lumpeineen oli kuin suoraan postikortista ja sen äärellä nautittuna kupillinen kahvia ja ruisleipä maistui taivaalliselta (voi tietysti olla että älytön nälkä ja alkumatkan vastoinkäymisetkin vaikuttivat hieman). Aluetta hallitseva metsä on ilmeisesti lähes kokonaan oman onnensa nojassa, pystyyn kuolleiden puiden ja yleisestä ulkoasusta päätellen. Lampeen vievää laituria lukuun ottamatta koko paikka huokui hylätyn tunnelmaa, joka kyllä varmasti oli suurelta osin ennakko-odotusten luomaa.
Itse huviloista enin osa (niistä mistä ei enää pidetä huolta, muutama on vielä ihan priimaa) osittain romahtaneita ja niin huonossa kunnossa ettei niihin uskaltanut pyrkiä sisään. En toisaalta tiedä mitä olisin taloissa halunnut toimittaa, mutta autiotaloista löytyy usein mitä kiehtovampia esineitä. Nyt tyydyin tutkimaan ikkunoiden läheisyydessä olevien lehtien päivämääriä saadakseni käsityksen kuinka pitkään talot olivat hylättyinä seisseet.
Kaiken kaikkiaan tunnelma oli jotenkin aavemainen, koska en tiennyt mitään alueen historiasta ja syystä miksi talot aikanaan hylättiin. Tarinoita ja skenaarioita keksimme monia, sisäinen pikkupoika siis heräsi. Ja kamera lauloi. Hyvä reissu joka on syytä tehdä joskus uusiksi.
Aiheesta muulla:
Sorry, the comment form is closed at this time.