/dev/nikc/blog

Tuttavani kertoi hiljattain miten oppi veneillessään tunnistamaan jo kaukaa vierasvenesatamaa lähestyvän Nauticatin moottorin äänestä. Ei välttämättä moottorin äänestä sellaisenaan, mutta siitä miten sitä käytettiin – kovin ronskein ja epävarmoin ottein. Normaali toimenpide tunnistuksen tapahtuessa oli sykähtää kannelle laskemaan fendertit kylkien suojaksi, mikäli oman veneen vieressä oli tyhjää.

Tänään ymmärsin hyvin mistä oli kyse kun katselin lounasta nauttiessani erään suurehkon veneen rantautumista. Joillekin tuntuisi soutuvene olevan se suurin suositeltava merenkulkuväline.

Lisäksi koin suurta tyydytystä kun syöksyvä lokki törmäsi purjeveneen mastoa pystyssä pitävään vaijeriin. Sulat lenteli ja pieni syöksykierre iski eteen, mutta harmillisesti oikaisu tapahtui ennen veden pintaa.

Jännitystä lounastuntiin toi tekstiviesti joka kertoi tulipalosta Presidentinlinnassa. Mutta sehän olikin ankka. Ja kamerakin oli toimistolla.