/dev/nikc/blog

Ystäväni yllytyksestä (ja Marjo Leinosen houkutuksesta) päätin viime perjantaina lähteä maistelemaan oluita Kaapelitehtaalle Helsinki Beer Festivaliin. Ja toki tulikin maisteltua monia hyviä oluita, sekä muutamaa keskinkertaista, yhtä markettitasoista siideriä ja yhtä ehkä parasta ikinä maistamaani siideriä. Lisäksi Marjo Leinonen Undercover oli täysin omaa luokkaansa.

Eli perin onnistunutta settiä.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Nimittäin siinä vaiheessa kun olin vasta lähestymässä pääkallopaikkaa, minulle huhuili vastaan tulevassa porukassa oleva tyttö. Huhuilusta syntyi keskustelu joka meni osapuilleen seuraavasti (huomatkaa toisen osapuolen sujuva turkulainen supliikki):

bq.. Tyttö: Ootko menossa olutfestareille?
Minä: Jep, jep. Kyllä, kyllä.
T: No, onko sulla lippu?
M: Eipä ole ei.
T: No nytpä on.
M: …
T: Ole hyvä vain.
M: …, …
…M: Kiitos…kiitos.

Ja totta tosiaan. Lyhyen mutta asiallisen keskustelumme päätteeksi kädessäni komeili kutsulippu Helsinki Beer Festivalille.

Illan toinen uskoani ihmiskunnan kykeneväisyydestä hyviin tekoihin vahvistava tapahtuma sattui kotimatkalla.

Nimittäin, kotiinlähdön ajankohta oli harmillisesti – mutta, myönnettäköön, ei ihan odottamatta – venynyt kellonlyömään jolloinka vihreitä junia ei enää kulje kuin kahdella reitillä ja niistä kumpikaan ei sattunut olemaan numero 8, joten päätin raikastaa olemukseni reippaalla yöllisellä kävelyllä.

Mutta mikäpä reipas kävely olisi täydellinen ilman pientä välipalaa. Varsinkin kun matkan varrelle sopivasti osui ravitsemusliike joka myös Töölöntorin grillinä tunnetaan.

Siinä, tiskiä kohti horjahtaessani, täysin pyytämättä ja yllättäen eräs kohtalaisen tunnettua viihdeblogia toimittava kansalaisjournalisti tarttui hihasta kiinni ja tarjosi väsyneelle matkamiehelle autokyytiä kotiovelle saakka.

Niinpä vahvistavan suolapalan nautittuani, sainkin apostolin kyydin sijaan laskea väsyneen olemukseni saksalaisesta tehtaasta lähtöisin olevan kulkuneuvon ergonomisesti muotoiltuun, nahkaverhoiltuun huomaan ja kulkea turvallisesti läpi öisen Helsingin.

Kyllä maailmassa vielä hyvyyttä riittää. Ja onneksi myös olutta ja nakkikioskeja.