/dev/nikc/blog

Kun on torkahtanut herätyskellon sammuttamisen jälkeen, on seuraava herääminen usein kauhunsekainen kokemus: kauanko nukuin, vieläkö maapallo pyörii, saahan kaupasta vielä pekonia?!

Kun sitten nappaa lähimmän pitkänomaisen esineen ja asettaa sen verhojen välistä sisään tunkevan valokiilan eteen tarkistaakseen mitä aikaa vuorokaudesta nyt mennään, sen lukee helposti tunnilla väärin – se sisäinen kompassi kun on vielä vähän tokkurassa.

Ja se taas on omiaan aiheuttamaan nopeita voimisteluliikkeitä.

Nimim. lääh-huuh-lääh-huuh-olinpas-kuitenkin-ajoissa-huh-huh