/dev/nikc/blog

Paljon on vettä virrannut sillan alta sitten viimeksi. Paha juttu, mutta en lupaile parannusta. Salaa kyllä toivon sitä silti.

Sukupolvikuiluista aina puhutaan, mutta ongelmat tuntuvat olevan silti samanlaiset – ainakin ääripäissä – bussissa kuulemani keskustelun perusteella. Nimittäin eräs jo melko kunnioitettavaan ikään ehtinyt mies valitteli ettei pysty pistämään textareita kun saldo meni kiinni.

Lisäksi paheksuttiin ihmisryhmää. Vieruskaverinsa arveli että ai ostariporukkako, mutta oikea vastaus oli sittenkin seurakuntalaiset.

Minullakin ongelmat ovat täysin yhtä arkipäiväisiä. Tällä kertaa kyseessä on remontissa ollut lähibaarimme. Nimittäin, kantaessani lähikaupastamme hakemaani kissanhiekkaa sankarillisesti läpi tuulen ja tuiskun, polkuni kulki kyseisen baarin ohi ja huomasin sen jälleen avautuneen oven edessä blaadaavasta possesta päätellen. Pikainen tekstiviesti parhaillaan lähiravintolassamme aterioivalle Morsiolle johti myönteiseen päätökseen koeajokierroksesta. Siis sen lähibaarin.

Pettymys oli kuitenkin valtaisa. Ennen niin kotoisa ja lämpimän rosoinen kuppila oli muuttunut kylmän viileäksi markkinatalouden rahasammoksi. Pöydillä komeilivat pokeripelimainokset, päiväkänniporukoille varattu pyöreä pöytä oli vaihtunut soikeaksi korttipelipöydäksi ja valoa oli joka sopessa kuin leikkaushuoneessa. Kattava juomavalikoimakin oli surkastunut ja surkastuu surkastumasta ehdittyään kunhan vanhat varastot myydään pois.

Eli ilmeisesti pitää nyt sitten ruveta hakemaan uutta asuntoa. Suosituksia hyvistä lähibaareista otetaan vastaan.

Mutta on meillä onneksi vähän suurempiakin ongelmia. Ilmastonmuutos on nyt ilmeisesti ottanut uuden askeleen ja – jumankekka soikoon! – eteläiseen Suomeen on – perskutarallaa sentään! – satanut lunta. Täysin ennennäkemätön ja -kokematon sääilmiö näillä leveysasteilla. Siksi onkin soveliasta että tuota valkoista huttua ihmetellessämme pistämme koko pienen maamme solmuun.

Työpaikallanikin talvi yllätti internetin, eikä mistään tullut sitten enää mitään. Kämmenet poskiin liimaantuneina juoksimme käytäviä pitkin huutaen apuun Jeesusta, Saatanaa ja Billiä.

Sitten ping tulikin jo perille ja kaikki oli taas hyvin.

Billistä puheen ollen. Sain uuden työpaikkani myötä mobiiliarsenaaliini uuden taisteluvälineen. Nokiaa sekin. Kulkee koodinimellä E65. Ihan kelpo kapistushan se tuntuu olevan, mutta vähän täytyy silti purnata.

Bill:hän tästä tulee mieleen siksi, että hän aikoinaan lausui vuosikymmeniä tietokonetta käyttäviä ihmisiä piinaavan lausahduksen: 640K Should be enough for everybody.

Nokialla on tästä otettu oppia ja varattu merkkijonoja varten merkkimäärä X. Tästä syystä asetuksista löytyy sen kaltaisia helmiä kuin Akt. valmiustilan sov. ja Akt valm.tilan osasov.. Syventyen jälkimmäisen vaihtoehdon alivalikkoon löytyy sieltä Akt.valm.tilan sov., Ei-vast. puh. ilm., Ol. sähköposti-ilm., Akt. valm.t. postil. jne.

Tuon ymmärtää vielä kun muistelee millaiset olivat ne näytöt ja muistin määrät ensimmäisissä mobiilikapistuksissa, mutta haloo, onhan nyt sentään jo 2000-luku!

Toinen tarpeeton puhelimessa eteen tuleva ominaisuus on se, että kun näyttävästi läiskäyttää liukukannen kiinni ei voikaan jatkaa sulavasti puhelinta suoraan taskuun, vaan pitää vastata Kyllä mikäli haluaa näppäinlukon käyttöönsä. Mielestäni tällainen kyseleminen on turhaa, ainakin mikäli ollaan Akt.valm.til.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa kaikkia siitä että Huhtikuun 27. on Maailman neulanreikäkuvauksen päivä. Tai Pinhole day kuten meillä ammattislangin hallitsevien kesken sanotaan.

Erityisesti haluan tästä muistuttaa Pintiksen Oopaa ja Skrubun Pni:tä.

Nähdään taas, viimeistään ensi kerralla.