Yön hiljaiset tunnit
09:06
Viime yönä, noin puoli kahden aikaan, havahduin siihen että rapussa paukkui ja ihmisiä liikkui. Ennen kuin ehdin ymmärtää että ovethan ne siellä vain, huomasin myös ilmassa jotain siihen kuulumatonta.
– “Nyt joku palaa!”, huudahdin, ja sain vierustoverini nousemaan kuin tykistä ammuttuna.
Vilkaisu ikkunasta varmisti asian. Vastapäisen talon ikkunoista heijastui hälytysajoneuvon siniset vilkut. Missään ei kuitenkaan näkynyt liekkejä.
Nousimme ylös ja näimme kadulla, naapuritalon kohdalla, melkoisen arsenaalin palotaisteluvälineistöä: kaksi sammutusyksikköä, ambulansseja ja poliisiauton. Lisäksi ikkunoiden näkymättömissä vilkkui lisää valoja, autoissa jotka kuulostivat isoilta. Missään emme kuitenkaan nähneet liekkejä.
Kurkistus ovisilmästä kertoi omaa tarinaansa. Rappukäytävä oli täynnä savua ja sieltä kuului LA-radion rätisevää puhetta. Vilkaisu, sisäpihalle antavalta, parvekkeelta kertoi loput. Samassa rapussa, kaksi kerrosta alempana, käytävän toispuoleisesta asunnosta tulvi ikkunasta taskulampun valaisemaa savua. Ei liekkejä. Mikä kylläkin tässä vaiheessa tuntui kovin helpottavalta.
Vastapäisen talon parvekkeen parvekelasien heijastuksesta näkyi asunnossa hiippailevan palomiehiä savusukellusvarusteissa, kamera kädessä. Vaara oli siis mitä ilmeisemmin ohi jo siinä vaiheessa kun me siihen havahduimme. Silti paikalta poistuvat paloautot ja epätietoisuuden synkkä verho loi epävarmuutta. Miksei mitään kerrota? Onko se nyt varmasti kaikki sammuksissa? Mitä ylipäätään oli tapahtunut?
Kaikki oli ohi hyvin nopeasti. Puoli kolmeen mennessä paikalla ei enää ollut kuin palaneen haju ja kalvava epätietoisuus.
*
Unenpäästä kiinni saaminen oli tapahtumien jälkeen kaikkea muuta kuin helppoa. Vaikkei räjähtävää tulipaloa pelännyt, niin myrkyllisiä kaasuja ainakin, josta syystä läpivedon mahdollisuutta kiiteltiin.
Missä ovat ne entisajan hoilottajat, jotka yön hiljaisina tunteina julistivat kaiken olevan hyvin, jotta kansalaiset saattoivat hyvillä mielin jatkaa uniaan?
Ehti siinä valveilla pyöriessään pohtia yhtä sun toista. Pariston hankkimista palovaroittimeen lupailtiin. Sammutuspeiton omistamista harkittiin. Talon kattavan palohälytysjärjestelmän puuttumista päiviteltiin. Yleistä paloturvallisuutta, ympäri maailman, ja toimimista eri tilanteissa käytiin läpi.
Todettiin myös, että oli huomattavasti mukavampaa kohdata tilanne kaksin, kuin yksin.
Sorry, the comment form is closed at this time.
10 Responses to “Yön hiljaiset tunnit”
Niin, miksei siviilitaloihin rakenneta sprinklereitä? Tai miksei melkein kenelläkään ole palosammutinta? Meillä sentään on palopeite mutta en ole tasan varma onko se siinä samassa paikassa missä minä sen viimeksi näin… Ei hyvä.
Mutta onnitteluni silti siitä että tilannetta oli kaksi sitä kohtaamassa :)
Comment by llaurén — 03.01.2007 09:53
No en minä sprinklereitä kaipaa. Ne kun tuppaavat toimia niin että koko kenttä (onkohan tuo nyt lainkaan oikea termi?) pamahtaa toimintaan kun yhdestä hajoaa tuo lasi. Siinä saa hyvällä tuurilla naapuritkin pikapesun. Eikä vesi muutenkaan ole aina se oikea vaihtoehto sammutustöihin, esim. sähköpaloissa.
Tai ehkä manuaaliset voisi olla toimiva juttu? Jos vaikka olisi huonekohtaiset? Nyt kun oli epäilys siitä että olisi ollut kyseessä klassinen __nukahda sänkyysi palava tupakka kädessäsi__-tapaus.
Tosin sprinklerit ovat myös omiaan luomaan mittavia, ja kalliita, vesivahinkoja, ja paniikissa oleva ihminen helposti ylireagoi. Mene ja tiedä.
Lähinnä kuitenkin viittasin tuohon palovaroittimiesta puuttuvaan paristoon. Ja siihen että heräsimme vasta siihen kun kaikki oli jo (melkein) ohi.
Punainen kovaäänisen näköinen kello rappukäytävässä, tai peräti asunnossa, olisi omiaan luomaan turvallisuudentunnetta. Psykologisetkin vaikutukset kun ovat melko hyödyllisiä, vaikkakin joskus valheellisia.
Siinäkin mielessä ei asukkaan vastuulla oleva palohälytysjärjestelmä olisi mielestäni fiksu, ettei mikään takaa sitä että asunnossa piippaavaa vekotinta on joku kuuntelemassa, mutta kymmeniä asuntoja sisältävässä rapussa melko suurella todennäköisyydellä aina on joku paikalla. Ja elämmehän tietoliikenteen kulta-aikaa, niin mikään ei estä kytkemästä palohälytysjärjestelmää suoraan hätäkeskuksen, tai lähimmän paloaseman, tietojärjestelmiin. Jne jne.
Comment by nikc — 03.01.2007 10:06
Huh, onpas ollut villiä yö siellä! Oma levoton nukkuminen tuntuu pieneltä tuon rinnalla.
Omassa vuokrayksiössäni on joskus ollut tulipalo, ja ilmeisesti sen vuoksi omistaja on huolehtinut niin palovaroittimen kuin sammutuspeitteen. Mutta se sammutuspeite on kaapin perällä, josta sitä tuskin hädän hetkellä pystyisi tempaisemaan. Pitäisi tehdä joku nätti pussukka sille, ettei se visuaalista sisustussilmääni häiritsisi…
Comment by Marinadi — 03.01.2007 10:29
Marinadi kiltti, ne sammutuspeitteet tosiaan pidetään käden ulottuvilla. Kaapin taakse piiloon niihin on aika turhaa investoida.
Vaahtosammuttimet meillä on peitteen lisäksi, mutta hoksasin just, että ne pitää täyttää uudelleen aika ajoin = määräajoin. Olis pitänyt jo 4 vuotta sitten.
Eli samaa huolimattomuutta täälläkin. Ei hoideta, vaikka varustuksia on. Nyt äkkiä sammutinhuoltoon.
Comment by Helena — 03.01.2007 10:51
Mari: Eihän sen peitteen näkyvissä tarvitse olla. Esimerkiksi siivouskaapin oveen, oven sisäpuolelle, kun peitteen laittaa on se piilossa esteettiseltä silmältäsi, mutta silti nopeasti käyttöön otettavissa. Riippuen tietysti siivouskaapistasi, mutta ajatus varmaankin välittyi.
Helena: Millaisissa hinnoissa nuo sammuttimet ja niiden katsastukset ovat?
Comment by nikc — 03.01.2007 11:05
Helena ja Nikke: Yritän tehdä peiteasialle jotain, lupaan ihan oikeasti!
Siivouskaappi, köh, mitä minä sellaisella tekisin?! Ehkä joku toinen kaapinovi sitten kuitenkin :)
Mutta silti haluan sen nätimpään pakkaukseen: itse asiassa mielestäni niitä pitäisi jo valmiiksi myydä vähän tyylikkäämmissä pussukoissa. Onhan se punainen huomioväri, mutta silti.
Comment by Marinadi — 03.01.2007 11:43
Hinta on just iso miinus. Nimittäin täyttö liikkeessä maksaa lähes yhtä paljon kuin uusi sammutin. Meillä täällä itä-Suomessa palolaitoksella täytetään kohtuullisemmalla hinnalla.
En nyt, kuten sanottu ole viime vuosina täyttänyt, enkä ostanut uutta sammutinta, mutta kyllä voi mennä 30-40 euron haarukkaan ainakin.
Comment by Helena — 03.01.2007 14:01
30-40 euroa on aika pieni hinta mielenrauhasta kuitenkin.
Comment by nikc — 03.01.2007 14:28
Puhumattakaan, että niin oma kuin petikaverin henkikulta säilyy.
Comment by Helena — 03.01.2007 15:39
Mä nyt haluaisin nostaa omaa häntääni sen verran, että palovaroittimen paristo oli vaihdettu syksyllä, kun olin sytyttää uunini palamaan. Kone ei nimittäin silloinkaan reagoinut.
Se, mikse rakkine reagoinut nyt, on minusta kokonaan uuden palovaroittimen mittainen arvoitus.
Comment by Veera — 03.01.2007 16:43