/dev/nikc/blog

Housut hajoavat. Etenkin semmoiset halvat jotka on ostettu noin parisen vuotta sitten Thaimaasta. Tästä syystä löysin itseni tänään suuntaamasta housuostoksille.

Minä kun niin tykkään kulkea ihmismassojen keskuudessa vertailemassa ja kokeilemassa kaikkea, tein sitten poikkeuksen ja ostin housut ensimmäisestä kaupasta johon eksyin. Jotenkin tuntuu että hiposin viimekertaista kuuden minuutin ennätystäni, johon kuului auton parkkeeraaminen.

Jälkeenpäin palkitsin itseni yhdellä oluella, josta alkaakin tämän tarinan mielenkiintoisin osuus.

Hetken istuin Bruuverissa hörppimässä Litoveliä, kunnes ravintolan hyvästä täyttöasteesta (taisi olla jonkun pikkujoulut) johtuen pöytääni pyrki vanhemman oloinen herrasmies. “Mahtuuhan tähän toki”, minä vastasin ja jatkoin kirjan lukemista.

Eipä siinä pitkään mennyt kun pöytäkumppanini avasi sanaisen arkkunsa, lieköhän aiheena ollut sää tai jokin muu tavanomainen jaadajaada. Sana “pruukaata” pisti kuitenkin korvaan, ja kysyin: “Mistäköhän päin herrasmies mahtaa olla kotoisin?”, ja siitä se juttu sitten lähti.

Kiintoisaa oli kuunnella 60- ja 70-luvun juttuja Turusta. Olkoonkin että se yksi palkinto-olut venyi neljään (tai kolmeen ja yhteen tarjottuun), mutta mukavaa oli. Juttuja riitti, ja olisi riittänyt pidempäänkin, mutta minä lähdin nälän pakottamana kotiini.

Kivaa tämmöinen.

Jännää vain sinänsä, että piti muuttaa Helsinkiin kuulemaan juttuja Turusta.