/dev/nikc/blog

Kuolleiden purjehduskenkien seura

Nov 13th 2006

Epäkuulumattomuudesta

09:37

Siinä minä seisoin, kauppatorin laidalla odottamassa bussia, kun ylitseni kulki omituinen epäkuuluvuuden tunne.

Minä, mukamas kuin ne muut siinä minun ympärilläni. Minä, joka maailmalla kovaan ääneen olen julistanut Turkulaisuuttani. Minä, Helsingistä tulleena, kuin soluttautunut myyrä, kunnes illalla luikin VR:n vauhdittamana takaisin Helsinkiin. Tuli jotenkin likainen olo. Eikä asia helpottunut edes siitä, kun samalla pysäkille tuli se sama kyttyräselkäinen täti joka on kulkenut samaa bussimatkaa kanssani jo ala-asteella, noin 20 vuotta sitten.

Perin omituinen ja äärimmäisen hämmentävä kokemus.

Enkä minä pidä itseäni tännekään kuuluvana. Viihdyn erittäin hyvin kylläkin, en minä sitä, mutta en minä osaa ottaa Helsinkiä osaksi identiteettiäni. Ainakaan toistaiseksi.

Ehkä se on ihan oikeasti vaan otettava niin kuin minulle asiaa kommentoitiin: välillä on mukavaa kun ei ole mistään kotoisin.

Tai sitten se oli vain jokin krapulan esiaste.

5 Responses to “Epäkuulumattomuudesta”

Tunne on sikäli tuttu minullekin, etten suostu myöntämään kyseessä olevan vain krapulan esiasteen :)

En minä koe kunnolla kuuluvani oikein mihinkään. Pidän monista paikoista ja olo on kohtuullisen kotoisa Helsingissä, mutta en identiteetiltäni todellakaan ole helsinkiläinen. Enkä enää pohjoiskarjalalainenkaan. Hyvin voisin kuvitella viihtyväni vaikka siellä Turussa.

Taidan kiinnittyä (ja kiintyä) ennen kaikkea ihmisiin ja omaan tekemiseen, paikoilla ei niin väliä.

Pakko kompata. Samankaltaisen Turku-Pääkaupunkiseutu-elämänkaareen omistajana ei oikein tiedä mistä on. Ihan alkupysäkki on kaiken lisäksi Tukholmassa. Ei ole oikein edes mistään maasta kotoisin.

Mut hei, ollaan me edes Eurooppalaisia :-)

En minä tästä itselleni minkäänlaista identiteettikriisiä ole hankkimassa. Kokemus vain tosiaankin oli täysin uusi ja siksi niin hämmentävä.

Kyllä minä edelleen itseäni turkulaisena pidän, ja niin se tulee mitä luultavimmin pysymäänkin. Ehkei niin vahvasti kuin nyt, mutta jossain määrin kuitenkin.

Turkulaiseksi kuitenkin synnytään ja turkulaisena pysytään.

Minä syntyperäisenä karjalaisena, sittemmin Turussa käyneenä ja nykyisin helsinkiläistyneenä kaipaan alati takaisin Turkuun. Mitä lie sekin.

Ei se väärin ole. Minä tosin en kaipaa sinne takaisin, täällä on minulle niin paljon mitä siellä ei, mutta hyvin voin kyllä ymmärtää moisen kaipuun.

Sorry, the comment form is closed at this time.

Meta

Pages

Search blog

Latest comments