/dev/nikc/blog

Viikonloppu tuli vietettyä Turussa. Perjantaina lähdin seitsemän junalla, sekavasta ja hetkittäin liikkumattomasta liikenteestä huolimatta. (Miksei noita kokouksia voida järjestää vaikka jossain lapin korvessa? Ei häiriintyisi kaupungin asukit, maisematkin olisi kauniimmat ja bonuksena voitaisiin sanoa ettei kyytiä pois heru, ennenkuin päästään sopuun, mistä kaikesta ne nyt sitten ikinä neuvottelevatkaan.) Junassa minua viihdytti jokseenkin iloisella tuulella oleva vanhempi rouva. Juttua riitti. Lienenkö ollut jotenkin vaarallisen näköinen kun monta kertaa piti muistuttaa että hänen tyttärensä on poliisi.

Turun päässä rakas siskoni nouti minut juna-asemalta. Viriteltiin uutta tietokonetta ja nautiskeltiin muutama olut. Oluen ohessa naureskeltiin siskoni kirpputorilta löytämää, vuodelta 1944, olevaa opusta jonka olisi pitänyt opettaa lukijalleen ruotsinkieltä. Melkoista. Harmittaa etten huomannut kirjoittaa muistiin muutamia pätkiä. Ehkä sitten ensi visiitillä.

Lauantaina olikin sitten vuorossa visiittini pääasia, ystäväni häät. Onnea vain, vielä kerran, Rami & Annika. Kirkko jossa seremonia pistettiin täytäntöön, Pyhän Katariinan kirkko turun ylioppilaskylän liepeillä, oli minulle uusi tuttavuus. Kaunis pieni kirkko, joka on ilmeisesti suosittukin koska juuri kun saavuin paikalle, edellinen hääpari loikkasi autoonsa. Lopuksi laulettiin virsi virsikirjan sivulta 666, kuulemma sattumaa, toisin kuin opastekylteissä valittu kirjainjärjestys R & A. Jatkotilaisuudessa syötiin ja juotiin hyvin.

Yöllä sain kunnian matkustaa hääparin matkassa takaisin pääkaupunkiin. Erittäin mukavaa saada sunnuntaina herätä omasta sängystä, sen sijaan että olisin joutunut kuluttamaan kolmisen tuntia matkalla turku-munkkiniemi. Sunnuntain kulutin elokuvia ja TV:tä katsellen, pizzasta ja Pepsiä nauttien.

Nyt maanantaina lähinnä väsyttää.