/dev/nikc/blog

Vituttaa. Hienoja juttuja tapahtuu, mut aina löytyy joku tai jotkut jotka omalla pessimistisellä laatikkoajattelullaan osaa ampua alas korkeuksista. Osui ja upposi. Crash and burn. Kiitti vitusti.

Tällä kertaa pahiten sylettää ajatusmaailma että menestys on jotenkin riippuvainen plakkariin saadusta saunansytykkeestä. Näin on. Piste. Asiasta en suostu keskustelemaan, huolimatta vasta-argumenteista. Tai sano vaan, mut oikeassa olen kuitenkin. Näin on aina ollut ja on aina oleva. Amen.

Kaiketi nämä ajatukset ovat peruja jostain näiden henkilöiden omasta taustasta, joten suotakoon se heille. Heikkous se kuitenkin minusta on jos se ainoa varteenotettava vaihtoehto on juuri se oma, varsinkin kun se vaikuttaa ympäristöön tällä tavalla. Puolustuksekseen voidaan kai laskea se että sentään itse toimivat niinkuin saarnaavat. Ja oma vika kai se on jos moisesta herneentyy.

Oikeastaan mulla ei (taaskaan) ole mitään järkevää asiaa, vaan jonnekin ne höyrytkin pitää purkaa enkä viitsi tuupata ketään onnetonta kanssaeläjää höyryveturin alle. Voisin ainakin helposti kuvitella avautumiseni olevan sitä luokkaa nykyisessä mielentilassani.

Jos pitää hakea jotain positiivista tästä aiheesta, niin se on kaiketi se että pääsen mittaamaan selkärankaani. Normaalisti nimittäin olisin jo eilen lähtenyt vetämään vitutuskännit, vaan päätin viikon alussa pitää nenänvalkaisukautta juhannukseen asti. Katsotaan sanoi lääkäri.

Kaiken tämän lisäksi Miami Vice-elokuvan traileri sai minut täysin tolaltaan. Missä on pastellivärit? Olkatoppaukset? Bikineihin pukeutuneet naiset? Miksi näitä elokuvia tehdään?

Sanoinko jo että vituttaa?

Tää on niin tätä.