/dev/nikc/blog

Jos osaisin piirtää, tässä olisi sarjakuva jossa asiointitiskille yön jonottanut henkilö tuupittaisiin surutta kaikkien vasta aamulle tulleiden jonottajien keskelle. Sitten siitä avopallosta poimittaisiin satunnaisia henkilöitä tiskille asioimaan. Vieressä kulkisi myös punainen matto mitä pitkin jotkut etuoikeutetut kulkisivat jononkaltaisen ihmisrykelmän ohi, ilkkuen tietysti. Sitten nämä jäisivät hengailemaan nurkille, odottamaan että myytävä tuote loppuu kesken, ja kauppaisivat ylihintaan ilman jääneille niitä omiaan, mitä eivät aikoneetkaan käyttää. Tämä sarjakuva kertoisi minun tämän aamuisesta kokemuksesta Lippupalvelun kanssa.

Tosin toisin kuin sarjakuvassa, minä en jonottanut lippuluukulla koko yötä. Minä olin kuitenkin jo ajoissa noin klo. 8:10 kirjautuneena verkkokauppaan odottamassa että Metallican konserttiliput tulisivat myyntiin klo 9:00.

Onnesta soikeana kuvittelin jo itseni paikan päällä kuuntelemassa. Heiluttamassa jalkaani musiikin tahtiin. Kenties jokin kylmä juoma kädessäni. Nauttien kesästä, nuoruuteni musiikin parissa.

Toisin kuitenkin kävi.

Klo 8:57 painoin selainohjelmani päivitysnappia. Tulokseksi sain ilmoituksen (muistista lainaten): Sinut on kirjattu ulos järjestelmästä, jotta kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet varata lippuja Metallican konserttiin..

Yhtäläiset mahdollisuudet my ass.

Toinen (automaattinen) sivupäivitys toi naamani eteen jonotusilmoituksen. Olette jonossa. Arvioitu jonotusaika yli 15 minuuttia.

Klo 9:37 arvio muuttui alle 10 minuuttiin, klo 9:38 alle viiteen minuuttiin, alle minuuttiin ja taas alle viiteen minuuttiin. Klo 9:44 taas alle minuuttiin ja sitten pääsinkin jo kauppaan katsomaan eioota. Hienoa. Mahtavaa.

Ensimmäinen Huuto.net:iin myytäväksi annettu lippupaketti on ilmoitettu sinne 25.2. Kaksi päivää ennen ensimmäistä myyntipäivää (paitsi tietysti WellDonen VIP:eille). Nyt kohteita on jo 171.

Onko tosiaankin niin vaikeaa saada näitä trokareita kuriin? Hommahan on kuitenkin ymmärtääkseni laitonta.

Tiedänhän minä toki ettei poliisin resurssit millään riitä näitä valvomaan, kädet täynnä muutenkin ja rahat lopussa, mutta onhan siihen oltava muitakin keinoja kuin tinanapeilla uhkaaminen.

Esim. henkilökohtaiset liput. Kuten maailmalla ja kuulemma Tavastian uudenvuodenbileiden lipuissa. Ei jälleenmyyntioikeutta, vain lippuun merkitylle henkilölle lipun palautusoikeus.

Tilaisuus on (useasti) muutenkin K-18, niin henkkarit on kaikilla oltava mukana. Äkkiäkös sitä järkkäri vilkaisee samalla kun tarkistaa lipun aitouden ja olemassaolon. Pääsisihän siitä varmasti monikin seulasta läpi, mutta ehkä peloite toimisi kuitenkin edes hillitsevänä tekijänä. Jollei muuten niin ostohetkellä kun pitää ladella henkilötiedot tiskiin.

Voisivat lipunmyyjät tuossa varmaankin osata rahastaa jonkun lantin, jollain verukkeella, mutta uskon että se voisi kuitenkin palvella kuluttajaa paremmin kuin nykyinen tapa, jolloin joutuu trokarin kanssa asioimaan, joka poikkeuksetta on halvimmillaankin kymppejä alkuperäistä hintaa kalliimpaa.

Aivan varmasti olisi muitakin metodeja, tämä yksi vain tuli mieleen puidessani silmittömän raivon vallassa virtuaalista nyrkkiäni kun koin tulleeni kohdelluksi kaltoin.

Mieluusti olisin konserttiin mennyt. Enkä olisi ostanut lippuja kuin itselleni ja kanssakävijälleni. Toisin kuin ne 171 rahanahnetta kusipäätä.