/dev/nikc/blog

Ensimmäinen merkittävämpi koe suoritettiin kunnialla läpi. Ensin oli vähän tylsää, sitten oli ruotsalaista perheidylliä, lopuksi kotimaista laatukamaa, jota tosin ei kuunneltu loppuun asti yöbussiin ehtimisen halun takia.

Yhtään ei oluttomuus haitannut. Korkeintaan kävi ensimmäisen artistin aikana mielessä, että mahtaavatkohan nuo tanssilattialla encoreja huutelevat tietää jotain mitä minä en, vai ovatko ne vain kännissä. Taisivat olla.

Illan toinen artisti räjäytti kuitenkin pankin. Voi tietysti olla että tyttösten hyvyys korostui edeltävän pumpun lattiaa hipovan setin ansiosta, mutta alusta asti räväkkä rokki, sekä stemmoissa kulkeva laulu sai kylmät väreet juoksemaan pisin selkää. Pyörrän kaikki pahat puheeni tyttövoimalla kulkevista rokkibändeistä.

[Hej på er, Greta, Stella och Sunniva. You rock!]

Headlinerista ei ole juurikaan mitään sanottavaa. Hyvin vetivät, ei siinä mitään. Kello vain rupesi olemaan siinä vaiheessa aika paljon, ettei siinä oikein jaksanut enää kympillä syttyä. Ehkä tässä on se ero konserttikäyntien yhdistämisessä oluella läträämiseen. On koko ajan jotain tekemistä, sen sijaan että vain seuraisi lavalla tapahtuvaa showta. Parempana puolena pidän kuitenkin sitä että varmasti muistaa kaiken näkemänsä ja kuulemansa.

Kaiken kaikkiaan melko onnistunut reissu, paikasta huolimatta. Virgin Oil Co. ei konserttipaikkana oikein lämmittänyt. Tai sitten artistit vain olivat väärästä genrestä. Minä kun olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että kuuntelen ko. tyylilajin esiintyjiä pienissä tiloissa, missä pääsee esiintyjän lähelle, niin fyysisesti kuin fiilillisestikin. Paikka voisi kyllä olla omiaan open stage tapahtumille — yläkerran piippuhyllyt olisivat mitä otollisin paikka ylikypsien vihannesten viskelyyn.