/dev/nikc/blog

Mitä minä silläkin muka teen?, totesin vajaa vuosi sitten Morsiolle kun kirjastokorttihakemusta naamani eteen tarjosi. Vaan vähänpä tiesin.

Kirjastokortiton olin ollut jo vuosia johtuen nuoruuden hairahduksesta jonka takia Turun kaupungin kirjastolaitos ei ilman rahallista korvausta kirjastokorttia minulle enää myönnä. Helsingin vastaava onkin sittemmin saanut minusta ahkeran kanta-asiakkaan. Eikä vähintään uusimman intohimoni, valokuvauksen, ansiosta, jonka inspiroimana olen ahminut valokuvakirjoja ja valokuvausta käsitteleviä kirjoja kuin lehmä heinää. Eli suurissa määrissä ja nautinnollisesti märehtien.

Eräs teos joka teki minuun suuren vaikutuksen on Juhani Seppovaaran Mopolla Suomeen.

Päiväkirjamainen kirja alkaa siitä kun saavutaan lappiin vaellusretkelle, joka hetken mielijohteesta muuttuukin mopovaellukseksi halki Suomen – pohjoisesta etelään ja lännestä itään pitkin maanteitä, kantateitä ja pieniä hiekkateitä.

Metsää, järveä, autioita torppia ja persoonallisia henkilöitä. Ruisleipää ja olutta.

Hyvin kirjoitettua runollista ja etenkin kansallisromanttista pohdintaa kotimaastamme ja maailmasta noin yleensä. Tunnelmaa kuin Taunon ja Ansan kanssa heinäpellossa. Ja kuvituskin on kohdallaan.

Suosittelen.