/dev/nikc/blog

Kuolleiden purjehduskenkien seura

Dec 18th 2006

Kansalaisjournalisti seikkailee

16:04

Siinä minä olin, yhdellä niistä minun tavaramerkkinäkin tunnetuista yöjuoksuistani, keskellä Ruissalon pimeintä metsää, mukanani vain puoliksi kuluneet paristot ja digikamera. Olin kuullut huhuja omituisista valoilmiöhavainnoista luoteis-Turun yläpuolella pitkin viikkoa ja olin päättänyt tehdä elämäni skuupin. Tätä paljastusta, joka varmasti takaisi lihavat eläkevuodet, ei veisi minulta kukaan.

Arvelin sen kuuluisan sylttytehtaan olevan Suomen Puolustusvoimien Ruissalon saarella olevan tukikohdan. Suunnistin siis sitä kohti ja istahdin alueen liepeille sammalmättäälle odottelemaan.

Tunteja kului. Ja kynnet. Epätoivon ja oman mielenterveyteni epäilys ehti käväistä vierailulla useammin kuin kerran. Tunsin jo kylmyyden tunkevan ahnaat riipivät kyntensä luitteni ytimiin, kuin Aura-sillan Penan sormet Sinol-pullonsa kaulan ympäri, kun yht’äkkiä metsä valaistui kuin alkuräjähdyksessä!

Kuin mielipuoli järkeään, hapuilin kameraani taskusta.

Tähtäsin ja laukaisin.

Valoilmiö katosi noin sekunnissa.

Piip-piip ilmoitti kamerani onnistuneesta tallennuksesta muistikortille.

Kuola valuen käänsin katseeni kamerani pienelle näytölle katsomaan valoherkälle piirille vangitsemaani tulevaisuudenturvaani. Tuota muserruksen tunnetta en voi kuvailla, Empire State Buildingin kattotasanteelta uuden Cadillacisi päälle tiputettu kymmenen tonnin paino voisi kuitenkin olla lähellä totuutta. Oikeastaan ainoa joka voisi tietää miltä minusta tuntui, on maannut meren pohjassa vuodesta 1912 törmättyään luotsaamallaan laivalla jäävuoreen.

Miksi…

U.F.O.

Valokuvatorstai #29: epäonnistunut otos

*

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni

2 Responses to “Kansalaisjournalisti seikkailee”

Raflaavan onnistunut tarina epäonnistuneesta otoksesta ;-)

Tattista :)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Meta

Pages

Search blog

Latest comments