/dev/nikc/blog

Kuolleiden purjehduskenkien seura

Nov 24th 2006

Ruokaviikko

11:15

Paljon on tullut syötyä kaikenlaista hyvää. Kaikesta siitä on pitänyt kirjoittaa heti nauttimisen jälkeen, mutta jotenkin se vain on jäänyt. Vähän samoin perustein kuin orgasmin jälkeen on mukava vain jäädä makaamaan raukea hymy kasvoillaan. Päätin kuitenkin koota kaiken hyvän yhteen pakettiin ja tarjoilla sen teille näin viikonlopun kynnyksellä.

*

Viime lauantai oli nominoitu viininmaistelupäiväksi. Makuhermoja kutkuttamaan oli valittu tämän vuoden Beaujolais Nouveau-viinit. Kaveriksi muutama juusto, jotka hain hampaita kiristellen ja minä-odotan-tässä-tiskillä-vaikka-vuoroni-ei-tule-vielä-aikoihin-mummoja väistellen, Stockmann:in Herkku-osaston juustotiskiltä.

Tietenkään kahden viinipullon kumoaminen tyhjään vatsaan ei ole koskaan hyvä idea, joten tarjolla oli myös ruokaa; lohta kera uunissa paistettut perunalohkot. Lohta valmistin ensimmäistä kertaa, lähinnä näkö- ja makumuistiin rekisteröityneellä reseptillä, ja upea lopputulos yllätti erittäin positiivisesti.

Setti rakentui seuraavin aineksin:

  • n. 600g pala norjalaista merilohta
  • 2 purkkia smetanaa
  • 5 nyrkin kokoista kiinteää perunaa
  • nippu tilliä
  • chilipaprika
  • 2 valkosipulin kynttä

Perunat pestiin huolellisesti, eli kuoret jätettiin, ja lohkottiin sopivaan kokoon. Maustamiseen käytettiin seosta joko koostui ruokaöljystä, suolasta, sokerista, pippurisekoituksesta, valkosipulista ja sekalaisesta valikoimasta kuivattuja yrttejä. Perunalohkot vuokaan ja siveltimellä (vai pensselistäkö tässä yhteydessä puhutaan?) mausteet pintaan.

Kala preparoitiin voitelemalla vuoka, hieromalla pintaan suolaa, silputtu chilipaprika ja pippureita, sekä lopuksi lisäämällä smetana kalan ympärille ja vähän päällekin. Viimeiseksi päälle revittiin sopivasti tilliä.

Ummikkona kalanvalmistuksen suhteen, jouduin käyttämään avuksi keittokirjaa, joka neuvoi ensin pitämään uunia (muistaakseni) 150°C asteessa, kunnes smetana on saanut hieman väriä, jonka jälkeen lämpötilaa voi laskea 120°C asteeseen. Paistoaikaa kaiken kaikkiaan noin tunti.

Kenties siksi että uunissa valmistui yhtäaikaisesti sekä kala että perunat, paistoaika vähän venähti, ja lämpötilankin suhteen käytettiin hieman omaa harkintaa. Lopputulos oli kuitenkin mahtava. Herkullista!

Kaiken kruunasi hyvin valitun ja jäähdytetyn valkoviinin (jonka merkin kyllä jo unohdin. Jotain saksalaista se oli, muttei Riesling.) lisäksi se, että koko nautinto sekä valmistettiin, että nautittiin hurmaavassa seurassa.

Valmistusaikaa kului noin 20 minuuttia preparointiin + paistoaika. Äärimmäisen helppoa ja herkullista. Taatusti kokeilemisen arvoista.

*

Jatkumoa seurasi tämän vuoden Beaujolais Nouveau viinien, Beaujolais Villages Nouveau Drouhin ja Beaujolais Nouveau Beaudet, sekä juustojen parissa. Pääpaino kuitenkin viineissä. Ei mitenkään erityisen säväyttävää, kuten aiempinakaan vuosina, mutta ei suoranaisesti mitään vikaakaan. Beaujolais Villages Nouveau Drouhin oli kuitenkin molempien mielestä maistuvampaa.

Juustoja en sen ihmeemmin kommentoi, hyviä kuitenkin olivat. Hankintatraumoista huolimatta.

*

Kun kerran jääkaapista löytyy montaa erilaista juustoa, jonka määrä ei omalla painollaan tunnu vähenevän, on luonnollista miettiä miten tämän trendin saisi muutettua. Vuorossa oli improvisoitu kolmen juuston pastakastike — pastakastikkeet kun ovat siitä mukavia laitettavia, ettei niitä oikein millään saa epäonnistumaan.

Juustot:

  • vuohenmaidosta valmistettu Gruyere
  • vuohenmaidosta valmistettu maustettu italialainen Gouda
  • ranskalainen Brie

Ne loput:

  • chilipaprika
  • sipuli
  • valkosipulia
  • tomaattia
  • paprikaa
  • pekonia
  • kermaa

Juoma:

Tämän helpommaksi ei ruoanvalmistus juurikaan mene. Pilko ainekset (tai käytä pilkkomiseen General Purpose Kitchen ApplianceTM:a) preferoimaasi kokoon ja paista sopivassa järjestyksessä (pekoni tietysti ensin, että siitä irtoavat rasvat ja maku tulee hyödynnettyä). Mausta maun mukaan, keitä kaveriksi vähän pastaa ja tarjoile hyvän punaviinin kanssa.

*

Kaiken kaikkiaan, makuhermoja on tällä viikolla kutiteltu niin monella kulinaarisella elämyksellä ettei paremmasta väliä. Lohen (herkulliseksi) valmistamisen helppous yllätti suuresti ja madalsi kynnystä käyttää kalaa useamminkin. Tähän asti olen vältellyt eväkkäitä kalliin hinnan ja valmistustaidon puutteen perusteella, mutta nämä saavat kyllä lentää nyt romukoppaan.

Stockmann:in juustotiskiä voin suositella hyvän valikoiman ja palvelun perusteella, mutta ostosreissua varten suosittelen jonkinlaista sotavarustusta sekä äärettömän pitkää pinnaa. Ei paniikkihäiriöön taipuvaisille.

Ja sitten ei muuta kuin: Bon Appétit!

4 Responses to “Ruokaviikko”

Entäs hernari ja pannari?

Johan minä sanoin että sinä saat ottaa niistä kunnian, kun kerran maestrona toimit ;)

En minä niistä muutenkaan osaisi muuta sanoa, kuin että hyvää oli.

..mä jaksa. Liian triviaalia. Vaikka hauskaa tietysti. Ulkomaalaisten kiusaaminen kansallisilla herkuilla.

Ei asioida pidä sivuuttaa vain siksi että ne ovat triviaaleja. Sitä paitsi, voihan aiheelle aina keksiä toisenlaiset raamit minkä joukkoon ujuttaa sen triviaalin, ei niin oleellisen asian, ikään kuin rikkaruohon ominaisuudessa. Mullahan se menee päinvastoin, että ne fiksut jutut esiintyvät satunnaisina lipsahduksina rikkaruohojen joukossa, kuten huonosti hoidettuun puutarhaan kuuluukin.

Sorry, the comment form is closed at this time.

Meta

Pages

Search blog

Latest comments