/dev/nikc/blog

Mikä voisi olla ärsyttävämpää kaupan taustamusiikkina kuin I just called (to say I love you)? No vaikkapa se että heti perään soi Kirkan Soitin vain (kun taas sua kaipaan).

Ja kohta alkavat taas ne jokavuotiset rallatukset… Huoh.

Valokuvatorstai #60: kivi

***

Muut Valokuvatorstain osallistumiseni

Ljudet av en telefon som ringer. Kameran glider fram längs de tomma korridorerna på hälsovårdsstationen. Skratt hörs.

Kameran rundar hörnet till kafferummet där personalen sitter och dricker kaffe med dopp ur guldrandade porslinskoppar. En av personalen stiger upp och börjar promenera mot ljudet av telefonen. Kameran följer.

Personen kommer fram till receptionen, sätter sig i en fet, läderklädd arbetsstol och lyfter upp telefonluren.

(Med hurtig röst) – “Gomorron! Helsingfors hälsovård, Gertrud af Hällström-Bygelkrantz, hur kan jag vara till hjälp?”

(Dov, aningen trött röst) – “Ja hej, det är Förnamn Efternamn, jag skulle vilja beställa tid.”

- “Nämen oj, så trevligt att ni vill komma på besök! Tyvärr måste jag nog besvära er för ert socialskydds signum för att gå vidare. Stockmanns stamkundskortets nummer passar också bra.”

- “Ja självklart. 123456-789Å.”

- “Tack.”

Personen knackar in signumet på datorn.

Datorn surrar en stund. Informationen börjar komma upp på rutan. Personen börjar se lite fundersam ut.

(Förvånat, lite förskräckt) – “Vänta lite… Det står här att ni bor i…i…Berghäll.” (En blixt slår utanför fönstret, åska dånar)

- “Ja, det stämmer.”

Texten OREN börjar blinka på datorns skärm.

(Bestämd) – “Ursäkta mig, men tyvärr kan vi inte ta emot er.”

(Överraskad) – “Vasa? Varför inte då?”

- “Det står här att ni har gått över till Andra Sidan och inte endast hållit er till Ankdammens service. Vill man höra till Bättre Folkets-nation, får man tyvärr inte simma i andra vatten.”

En stunds tystnad

(Moloket) – “Jag förstår…”

(Högfärdigt) – “Bra så. Farväl.”

Personen lägger ner luren, plockar fram en flaska Punsch ur bordslådan, häller upp en snaps och häver den i sig. Lutar sig sakta bakåt i läderstolen och pustar ut. Ler.

Kameran flyttar sig till fönstret där solen skiner, fåglarna kvittrar och skrattande barn promenerar på gatan.

Fade to black.

***

Skribenten är en finlandssvensk helsingforsbo som en gång använt sig av Berghälls hälsostation.

Sairastaessaan ehtii miettiä kaikenlaista.

Kuten vaikkapa sitä muistaako kukaan Pinky & The Brain -nimistä piirrettyä?

Minä muistan. Se oli mielestäni hauska. Ja sillä oli hieno tunnari.

Että sellaista.

***

Lisäksi olen huomannut että ulkomaiset kanavat ovat suomalaisia rehellisempiä.

Eilen nimittäin, kun olin katsonut YLE Teeman esittämän elokuvan Vaarallisia Suhteita, aloin selaamaan elektronista ohjelmakarttaa. (On se vaan hienoa tämä digiaika, eikös vain?)

Siinä se sitten komeili. En tiedä kanavan alkuperämaata, tai mitä lähetys sisälsi, mutta ATV -niminen kanava kertoi rehellisesti ohjelmatiedoissaan: Senden Baska.

Ihan kuten nämä kotimaisetkin kanavat, tosin täällä niitä kutsutaan chateiksi.

Tänään aamulla kuume pysyi jo alle 38° Celsius-asteikolla mitattuna. Tästä rohkaistuna avasin tietokoneen ja suuntasin boldattujen linkkien paratiisiin, eli muutaman päivän laiminlyödylle blogilistalleni. Siitä sitten yksi kerrallaan läpi, ja siinä se sitten oli. Ensimmäinen, täysin rinnoin sydämestä saakka purkautuva, spontaani, raikuava, Siperian suuret arotkin täyttävä nauru.

Ai mikäkö se se sitten oli? No:

uudistuksen keskeinen osa eli italialainen kiskoa pitkin vilistävä kattokamera ei suostunut liikahtamaan

(via)

***

Flunssapotilaana ollessa ilmaisu päivän väri saa täysin uuden merkityksen. Siinä on yleensä jotain kirkasta ja kellertävän vihreää. Välillä mukana on vähän rusehtavaakin. Aamupalan jälkeen, kuten tänään, ilmaisu saattaa sisältää myös aavistuksen mustikan sinistä.

Seuraavaksi voitaisiinkin sitten käsitellä päivän viskositeetti, joka luojan kiitos on pienenemään päin, mutta jätän sen nyt pois kun tämä on kuitenkin perheohjelma. Ehkä sitten joskus mikäli Valokuvatorstain viikon teema sattuu osumaan…