/dev/nikc/blog

Kuolleiden purjehduskenkien seura

Feb 26th 2007

Koe-eläinpuisto raportoi, viimeinen osa

20:33

Viisi viikkoa kieltäytymistä ja pidättäytymistä, seesteistä ja siistiä päihteetöntä elämää, raitista ilmaa ja ilmapiiriä sai arvoisensa päätöksen: kaksi hauskaa ja onnistunutta iltaa Turun yöelämässä.

Sunnuntaiaamu konkretisoi näiden viiden viikon aikana heränneet ajatukset siitä, miten sunnuntaikin voi olla mukava päivä. Tämä viimeinen ei tätä kriteeriä kuitenkaan täyttänyt, sillä heräsin lasipää täynnä vasaroivia pikkumiehiä, väsymyksessä joka vihjaili siitä etten ollut viimeisten vuosien aikana nukkunut silmäystäkään.

Hotelli Hamburger Börsin kaltevassa ruokasalissa tarjoiltu runsas aamiainen, johon luonnollisesti kuului runsaasti pekonia, kuitenkin pelasti jotain. Hotelliaamiaisessa vain on jonkinlaista magiaa joka tekee huonostakin päivän joten kuten siedettävän.

Mutta älkööt te pelätkö. En minä aio sortua kliseisiin tuskan keskeltä huudeltuihin raittiuslupauksiin joita ei ole tarkoituskaan pitää. Ei. Kyllä minä aion edelleen kumota kurkkuuni jaloja jumalten juomia yhtä varmasti kuin kesä tuo tietyöt tullessaan, mutta entisten orgiamaisen yltäkylläisen hedonistisen mallin sijaan keskittyä pääasiassa tissutteluun. Sellaiseen, johon on sopivaa yhdistää liian kallis, hyvä ruoka hyvässä seurassa. Kuka ties vaikka ammattilaisen valmistamana ja tarjoilemanakin, hieman useammin kuin ennen.

Ja toivon mukaan, silloin kun baarissa jotain hyvää päädyn maistelemaan, muistan että vaikka juomavaihtoehtoja on monia, niin kaikkia ei tarvitse yhden illan aikana maistella. Vaikka vuorenvarmasti niinkin tulen tekemään. Turha hurskastella.

Summa summarum, ei viisi viikkoa tipatta ole mikään jumalten urotöihin verrattava teko, vaikkakin ajatuksen tasolla aluksi arveluttikin. Opettavaista kylläkin, sillä enhän minä edes muistanut miten paljon muutakin hauskaa tekemistä viikonloppuisin voi olla, etenkin rakastuneena. Mutta opetti myös sen, että totalitäärisessä tipattomuudessa ei ole juurikaan mitään järkeä. Silloin kun hyvän suuhunpantavan kanssa haluaa avata sen chileläistä jumalten nektaria sisältävän pullon, niin se pitää pirulauta tehdä.

Ja niin tulen jatkossa tekemäänkin.

2 Responses to “Koe-eläinpuisto raportoi, viimeinen osa”

Kun pelkästään tissuttelee pitkin viikkoa, voi hyvillä mielin ottaa runsaammin viikonloppuna.

Varmasti käypä neuvo, jos on sitä mieltä että se juominen on itsessään jotain tavoiteltavaa. Minulla se juominen ei kuitenkaan ole ollut enää teinivuosien jälkeen pääosassa, vaikkakin kyllä välillä vähän turhankin merkittävässä sivuosassa. Pääasiassa nautiskeluun liittyy sosiaalista toimintaa, ja/tai jonkun toisen nautinnon korostaminen tai täydentäminen.

Mutta niin. En minä keinoja kaipaa siihen että voisin kumota kuppia enemmän tai useammin. Sitähän minä yritin tuossa ylläkin sanoa.

Leave a comment

XHTML: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Meta

Pages

Search blog

Latest comments